Tarkkana sen kuplalevän kanssa!

Helsingin reisulla vaihdoimme Atenumissa tarjolla olleen Rafael Wardin näyttelyn Siniriutassa käyntiin. Viisas päätös!  Mukaan lähti kaksi Lysmata amboinensis- rapua ja muutamia turboja (tms.). Lisäksi tuli hankitua Pavona cactus-koralli. Se on kauniin vihreä ja ehkä noin avoimen kämmeneni kokoinen.

Kotiutin kaikki pitkän kaavan mukaan, ja lopuksi älysin ennen Pavonan jodi-kylpyä tarkastaa sen läpikotaisin taskulampun valossa.

Pavona cactus

Ja kuplaleväähän siellä oli. Yksi oikein komea, pikkurillin pään kokoinen pallukka ja lisäksi monta pientä, lähes näkymättömissä olevaa pikkupalleroa. Irrotin ison varovasti puukolla ja pikkupalluroihin ruiskutin kiehuvaa vettä. Olivat semmoisessa paikassa, että itse koralli ei ollut vaarassa kärventyä.

Olen tullut siihen tulokseen, että kiehuva vesi on oivallinen kuplalevän torjunnassa . Kupla ei puhkea, mutta yleensä se hiipuu pois muutaman päivän sisällä. Eikä se näin käsiteltynä levitä "itiöitään" uusia kuplaleviä tuottamaan.

Altaassani ei havaintojeni mukaan ole nyt lainkaan kuplalevää, joten olen hyvin iloinen, jos en sitä tälläkään kertaa saanut hankituksi!

Lysmata amboinensis

Ravut ovat viimeaikoina olleet altaassa aika huomaamattomia. Keväällä hankitut kaksi Lysmata debelliusta ovat kadonneet näkyvistä lähes kokonaan, toisen epäilen suorastaan kuolleen.

Sen takia oli taas mukava saada pari semmoistakin rapua, jotka liikkuvat muutoinkin kuin piilossa kivien alla ja öiseen aikaan.

Ikävä vain, että toinen ravuista heitti saman tien sakset nurkkaan :-(

Karanteeniallas

Viime kevään pilkkutautiepidemia harmittaa sen verran lujasti vieläkin, että päätin lopulta hankkia karanteenialtaan tulevia kalahankintoja varten. Ymmärrän toki, että se pilkku nyt altaassa on ja pysyy, enkä voi sitä enää kokonaan välttää. Mutta uudet tulokkaat karanteenaamalla voin kuitenkin tarkkailla kaloja ja estää uusien sairauksien siirtymisen pääaltaaseen. Ja samalla myös totuttaa tulokkaita tuleviin vesioloihin ja siten pienentää muuttostressiä ja pilkkutaudinkin mahdollisuutta. Lähinnä ennaltaehkäisyä siis. Tässä Merivesiforumin viestiketjussa on hyvää keskustelua ja ohjeistusta karanteenauksesta.

Ostin käytetyn 70 litran altaan ja olen nyt laittanut sen valmiiksi odottamaan joulukuussa mahdollisesti

saapuvia uusia kaloja.

Varusteina altaassa on Fluvalin pieni sisäsuodatin, lämppäri, pieni streami ja mauttomat muovisomisteet kalojen piilopaikoiksi. Omassa pikku pussissaan suodattimen sisällä on lisäksi vähän Seachem Purigenia typpiyhdisteitä sitomassa. Valaistuksena on yksi makean veden loisteputki.

Koska allas on käytetty, tein sille pientä silikonien korjailua.  Leikkasin mattopuukolla irti kaiken repsottavan, puhdistin saumat isopropanolilla ja laitoin uutta silikonia päälle ohuelti, mutta hieman entisen sauman ylil. Turhaa kenties, muttei sentään kai haitallistakaan? 

Puhdistin altaan muutoinkin huolella ja varmistin entiseltä omistajalta, että ainakaan viimeiseen kolmeen vuoteen siinä ei ole käytetty mitään lääkkeitä. Koska allas on pieni eikä vaahdottajaakaan ole, täytyy vesiarvoja tarkkailla ahkerasti ja muutoinkin huolehtia olosuhteiden säilymisestä hyvinä.

Pidän karanteenausta melko työläänä ja hankalana asiana, mutta olen kuitenkin päättänyt, että jatkossa teen sen kaikille uusille kaloille. On myös hyvä, että mahdollisia sairaustapauksia varten on olemassa erillinen allas. 

Koska kalahankintoja tapahtuu melko harvoin – ja sairastumisia toivottavasti vieläkin harvemmin – tulee karanteeniallas käytännössä olemaan enimmäkseen käyttämättömänä autotallin hyllyllä. Mutta onhan siellä käyttämättömänä paljon muutakin… Kaloja odotellessa.

Altaan tiedot:

Tilavuus 70 litraa (59 x 34 x 35)
Sisäsuodatin Fluval 2
Lämmitin 75 w Jäger
Kiertovesipumppu Hydor Koralia 900
Loisteputkivalaisin 15 w.

Pysy loitolla!

Punainen Lobophyllia sp. päätti sitten antaa allastoverilleen kerralla sellaisen opetuksen, että tuntuu.

Minulla oli vihreän Caulasterea echinulatan frägi kivenkoloon tungettuna. En ollut vielä liimannut sitä kiinni, koska vasta haen sille sopivaa sijoituspaikkaa.

Caulastarea oli irronnut kolostaan ja pudonnut Lobophyllian päälle. Parissa tunnissa Lobophyllia ehti polttaa ja sulattaa Caulasterean viidestä polyypistä kaksi aivan kokonaan. Taistelu oli tainnut olla aika epätasainen, sillä Lobophylliassa ei näkynyt pientä painumaa kummempaa. Aamuun mennessä painumatkin olivat hävinneet.

Taistelupari

Värillä on väliä

Hankin vajaat kaksi vuotta sitten silloiseen altaaseeni neljä kappaletta AquaBeam 1500 Ultima Ocean Blue – ledivalaisimia. Ne olivat silloin Tropical Marine Centren uusinta uutta ja paljon edeltävää sukupolveaan tehokkaammat. 

Ainakin silmämääräisesti ero entiseen 2 x 70 watin monimetallivalaisimeen olikin kyllä melkoinen. Jokaisessa valaisinyksikössä on viisi kolmen watin valkoista 9 000 kelvinin lediä ja viisi kolmen watin sinistä 50 000 kelvinin lediä. Yhteensä kunkin valaisinyksikön teho on siis 30 wattia.

Allas on näyttänyt kirkkaalta ja jollain tapaa hyvin luonnolliselta. Suorastaan liiankin luonnolliselta, sillä omasta mielestäni vasta kunnolla siniseen vivahtava sävy on riutta-altaassa se oikea.

Nyt sitten löysin Tropical Marine Centreltä sopivan lisäyksikön, jolla täydensin kokoonpanoa. Ja hyvä tuli!

Kyseessä on viiden ledin tanko, jonka sai suoraan lisättyä nykyiseen ripustukseen. Hankin niitä kaksi.  AquaBeam 600 Ultra Fiji Bluessa on viisi kolmen watin Cree Royal blue –lediä, jotka luovat altaaseen juuri sen sinisen tunnelman, kuin toivoinkin. Myös monet korallit näyttävät vasta nyt parhaat puolensa, kun niiden fluorisoivat värit pääsevät esille. Muutos näyttää lähinnä siltä, kuin olisi menty kymmenen metriä syvemmälle. 

Minä en kovin paljon ymmärrä kelvineistä tai aallonpituuksista, mutta käsittääkseni entisiin sinisiin verrattuna juuri alhaisempi aallonpituus (445 nm) tekee tuon syvän sinisyyden. Tässä on linkki Reef buildersin sivuille, jos jotakuta kiinnostaa lukea tarkemmin.

Lisäledien myötä valokuvaaminen kävi näköjään mahdottomaksi, tai ainakin kamera kaivannee uusia asetuksia. En saanut uusilla valoilla otettua yhtäkään todenmukaista kuvaa, joten päädyin säätämään kuvan värejä käsin. Suunnilleen tältä se näyttää.

Kaiken kaikkiaan tämä Tropical Marine Centren ratkaisu on mielestäni ollut oivallinen. Yhteen ja samaan ripustuskehikkoon voi lisätä valaisinmoduuleja tai vaihtaa niitä toisiin. Eli sitä voi halutessaan uudistaa ja parantaa tilanteen ja tarpeen mukaan ilman, että valaistusta kokonaisuudessaan täytyy uusia. Aika hyödyllinen ominaisuus, kun tekniikka kuitenkin kehittyy vinhaa vauhtia edelleen.

Haaveeksi jääneet kalat ja lohturuokaa

Kuva: Googlen vapaa kuvahaku

Voi murhe! Viime viikolla Akvaariolinnaan tilaamani kaksi perhoskalaa  (Hemitaurichthys zoster) olivat kuolleet kotiutuksessa. Ei siis vieläkään uutta elämää altaaseen. 

Haluan kuitenkin vielä pitää kiinni tästä lajista, joten uusi yritys seuraavassa lähetyksessä. Jaksan kyllä olla kärsivällinen

Kun tämmöinen takaisku  kohtaa, niin mitä tekee ihminen? No, tietysti lohturuokaa! 

Valmistin pari satsia omatekoista kalanruokaa pakastimeen. Sovelsin Merivesifoorumilla olevan asiantuntijaharrastajan ohjetta kahteen eri  sapuskaan. Toiseen tuli vähän mereneläviä ja runsaammin kasviksia, mm. porkkanaa, papua ja banaania. Keltavälskäriä tässä lähinnä ajattelin. Toiseen laitoin vain paria laatua simpukkaa, mustekalaa ja katkarapua. Lihamyllystä läpi, ja lisukkeeksi kumpaankin valkosipulia, vitamiineja ja vähän jauhettua spiruliinaa. Lopuksi kiinteyttä agar-agarista. 

Hyvin on kumpikin ruoka maistunut kaikille. Koostumus on oikein sopiva ja ruoka pysyy hyvin kasassa.  

Pientä pintaremonttia

Montiporalle ja viuhkalle löytyi uusi paikka,
 jota kivi ei enää varjosta

Tein viikonvaihteessa altaaseen pientä pintaremonttia.  Vaikka pääosin olenkin ollut tyytyväinen altaan maisemaan, on kivikasan päällimmäinen kivi tuottanut jonkin verran päänvaivaa. Se oli varsin kookas ja jätti toisen reunansa alta  ison alueen varjoonsa. Niinpä aikani kiviä tuijoteltuani päätin vaihtaa ala-altaasta pari pienempää kiveä sen tilalle ja molskautin sen vuorostaan ala-altaaseen.

Ala-altaasta nostetutuissa kivissä oli mukavasti makrolevää. En puhdistanut niitä mitenkään, vaan arvelin Keltavälskärin pian ne puhdistavan. Ja hyvään alkuun se on jo päässytkin. 

Alkuperäinen kivi oli pvc-putkella tapitettu paikoilleen, joten sen irrottaminen kävi kätevästi. Kahta uutta kiveä en nyt kiinnittänyt mitenkään, mutta mielestäni sain ne silti asettumaan melko tukevasti. Tarvittaessa ne voinee kiinnittää koralliliimalla.

Vaihdetussa kivessä ei ollut kuin pari Acroporaa, jotka sain helposti irti. Lisäksi vuokko Entacmea quadricolor, jonka irrottaminen myös kävi tällä kertaa aika helposti. Jätin sen roikkumaan pää alaspäin vesiämpärin päälle, ja kun parin tunnin päästä kompastuin ämpäriin, vuokko säikähti ja irrotti otteensa. 

Nyt sitten pitäisi kiinnittää irrotetut Acrot ja pari uutta Montipora digitataa uusiin päälliskiviin. Taidan kumminkin odottaa vielä hetken, jos vaikka tulisi vielä lisääkin uutta kiinnitettävää!

Hiljaiseloa

Paljon on vettä virrannut ylä- ja ala-altaan väliä sitten viime päivityksen. Keväinen pilkkuepidemia pysäytti
uudet hankinnat ja oikeastaan kaiken muunkin. Pariin kuukauteen pilkun jälkeen en tehnyt altaassa juuri muuta kuin vaihtelin vesiä. Halusin rauhoittaa tilanteen mahdollisimman hyvin ja pidin kädet poissa altaasta tykkänään. Lisäksi käytin UV-valoa noin kuukauden ajan. Pääosin se oli päällä päiväaikaan, jotta yöllä liikkuva pieneliöstö säilyisi paremmin hengissä.

Lopulta taisin päästä tuon taudin kanssa kuitenkin aika vähällä, sillä sen mukanaan tuoneen keltasilmävälskärin (Ctenochaetus strigosus) lisäksi meni vain keijukala (Gramma loreto). Mutta kyllä se silti harmitti. Eniten ehkä harmitti oma tyhmyys siinä, että laitoin suoraan pääaltaaseen kalan, joka oli vasta muutama päivä sitten saapunut liikkeeseen.

Haalistuvat korallit

Kesän tullen allas sai edelleenkin olla vähällä huomiolla, sillä puutarha houkutteli enemmän. Vesiarvojen seuraamisen ja vedenvaihtojen lisäksi ei juuri muuta. Heinäkuussa huomasin, että osa koralleista näytti aikaisempaa huonommilta. Värit haalistuivat ja lopulta etenkin yksi acropora (Bali Green Slimer) ja vihreä tikkumonti näyttivät siltä, että oli vain ajan kysymys, milloin ne kuolevat kokonaan. Syytä en osannut löytää. Olosuhteet eivät olleet muuttuneet, lämpötila ei ollut korkea, vedenvaihdot olivat säännöllisiä, ruokinta ennallaan. Vain suola ja kalsiumhydroksidi olivat vaihtuneet toisen merkkisiin. Ehkä siinä ainakin osasyy?

Duncanopsammia axifuga

Mutta sitten tilanne kääntyikin taas paremmaksi, itsekseen ilman sen kummempia toimenpiteitä. Nyt näyttää siltä, että menetetyiksi arvelemani korallit ovat alkaneet toipua. Heinäkuusta alkaen olen tosin lisännyt altaaseen säännöllisesti yhden Prodibion Reef Booster -ampullin kerran viikossa. Sillä varmaan on jotain vaikutusta. Tällä viikolla aloitin myös uuden koralliruuan käytön, Pohl´sin Coral Vitalizer.

Lisää asukkaita mahtuu
Altaassa on vettä puoli kuutiota, mutta kaloja vain neljä ja nekin kaikki varsin pienikokoisia: vuokkokalapariskunta (Amphiprion ocellaris), keltavälskäri  (Zebrasoma flavescens) ja tuliherttua (Centropyge loriculus). Niinpä kalastotäydennys taitaa nyt viimeinkin olla ajankohtainen.

Perhoskala (Hemitaurichthys zoster) on vahva suosikki, ja sen sopivuutta ja saatavuutta nyt selvitellään. Yksi tai kaksi tuollaista raitapaitaa, ja lisäksi ehkä uusi keijukala. Silloin tilaa ehkä jäisi vielä joillekin myöhemmillekin hankinnoille. Minun altaani saa joka tapauksessa olla mieluummin väljästi asutettu kuin kovin täynnä. Pidän siitä, että kaloilla on tilaa uida ja olla rauhassa.

Blastomussa wellsi

Jo ensimmäisessä altaassa ollut Herra Hispidus (Stenopus hispidus) on siirtynyt muille vesille. En tiedä, tuliko matkamittari täyteen vai mikä, mutta enää sitä ei näy. Se taisi vuokkokalojen ohella olla pitkäaikaisin asukkaamme, noin kaksi ja puoli vuotta. Sen verran jyhkeän näköinen otus ja hauska seurattava se oli, että uusi on kyllä hankintalistalla.

Nyt kun kesä alkaa kääntyä kohti loppuaan, luulen että allaskin saa taas enemmän huomiota osakseen. Ehkäpä myös päivityksiä blogiin tulee viime aikoja tiheämmin. 

Rapsuta mua!

Lysmata debelius (kuva CC-lisenssillä)

- Rapsuta mua, sanoi Keltavälskäri punaiselle Kardinaaliravulle. Ja sehän rapsutti.

Puhdistajaravut nyppivät saksillaan ulkoloisia kalojen pinnalta ja ovat siten erinomaisen hyödyllisiä otuksia riutta-akvaariossa pidettäviksi. 

Helpotusta kaloille, ravintoa ravuille. - Yäks, sanon minä. Mutta makunsa kullakin. 

Kardinaaliravut (Lysmata debelius) ovat altaan uusimpia tulokkaita, saksensa nurkkaan heittäneen Lysmata amboinensiksen tilalle pari viikkoa sitten hankittuja.

Rapuja on kaksi, ja ne ovat avanneet kaloja varten yhteisen puhdistusaseman. Hankalaan paikkaan kivikasan alle, niin että katselijan on taivuteltava itseään vaikeisiin asentoihin jotain nähdäkseen. Valokuvaa niistä on lähestulkoon mahdotonta saada.

Nämä uudet puhdistajat ovat edeltäjäänsä selvästi ahkerampia. Ne eivät jätä asiakkaitaan hoitamatta, vaan päinvastoin tarjoavat palveluksiaan hyvin avokätisesti. Vai pitäisikö sanoa avosaksisesti?  Puhdistusaseman touhua on hauska seurata. Kala tulee asemalle ja ravut käyvät kiinni kuin yleinen syyttäjä. Ne oikein tarrautuvat kalaan, ja näyttää siltä kuin ne eivät tahtoisi päästää kalaa lainkaan irti saksistaan. Kala näyttäisi silminnähden nauttivan, kääntelee kylkiään tarjolle ja värisyttelee eviään.

Kardinaaliravut ovat tosi kauniita, ja mieluusti niitä katselisi enemmänkin. Valitettavasti ne kuitenkin pysyttelevät tiukasti omassa kolossaan eivätkä kuljeskele altaassa ihasteltavina. Edes ruuan perässä nuo eivät ainakaan vielä toistaiseksi ole tulleet esille. Ehkä ne vielä rohkaistuvat?

On ollut parempiakin päiviä

Tauti etenee

Tämä päivä tulee jäämään historiankirjoihin erään riutta-akvaristin mustana päivänä. Siihen kuuluu kiroilua, korallinkappaleita ja ruumiitakin. Jälleen kerran on todistettu, että jos joku voi mennä pieleen, se myös menee.

Viikko taaksepäin huomasin, että  maaliskuun alussa ostamani Acropora efflorescens alkoi valkaistua juuresta. En kovin vielä tuosta huolestunut, vaan annoin asian olla. Muutaman päivän poissaolon aikana valkaistuminen oli kuitenkin edennyt lähes puoleenväliin korallin korkeutta. Tein, minkä ymmärsin ja napsaisin korallin poikki terveestä kohdasta. Ajatuksena oli, josko jonkun frägin pätkän saisi pelastettua. Mutta ei, muutamassa tunnissa nuo frägit vetivät kokonaan valkoisiksi ja se oli sitten siinä.

Voi, miten pieninä palasina onkaan…

No, altaassa oli vielä muutama muukin uusi koralli odottamassa sijoittamistaan omille paikoilleen Mm. mukavan kokoinen levymontipora (kuva edellisessä postauksessa). Se oli kiinni tosi isossa kivenmoukurassa, jota ei oikein saanut sopimaan mihinkään. Siispä pilkkomaan kiveä pienemmäksi. Vanha kunnon Mora ja vasara; siinä hyvät työvälineet. Ensimmäinen isku, ja kivestä irtosi hankala kulma. Toinen isku, ja kivi tuli vielä sopivammaksi. Kolmas isku teki siitä melkein täydellisen. Melkein. Neljäs isku kiveen, ja koralli pirstoutui kappaleiksi kuin posliinikuppi.

Liimasin isoimman palan sopivaan paikkaan kivikasaan koralliliimalla ja toivon, että se jatkaisi hajonnutta elämäänsä siinä. Pari muutakin kappaletta ovat tallella, mutta niiden ennuste ei ehkä ole kovin hyvä.

Päistikkaa kivikkoon

Ja kerrotaan sitten samoin tein vielä muutkin murheet. Ensimmäisen altaan lähes ensimmäinen koralli, eli sininen hieno Acropora oli männä viikolla poissa ollessani  tipahtanut päälleen kivikasaan. Tietysti. Eiväthän ne koskaan silloin tipahda, kun itse on paikalla. Ei se siellä kovin monta päivää ollut, mutta närkästyi silti perin juurin. Kaunis kirkas sini on muuttunut nyt kokonaan mudanväriksi. Hengissä se kuitenkin on, ja ehkä positiivinen ihminen näkisi siinä jotain ihan pientä sinerrystä, aivan aavistuksenomaista. Toivon parasta.

Lisäsi kuplavuokko on polttanut naapurinsa, eli vihreän Acroporan. Acro on tarttunut kivenkoloonsa niin tiukasti, etten voi edes siirtää sitä ilman, että hajoaa palasiksi. Vuokon hävittäminen on käynyt mielessä…

Sakset nurkkaan

Erakkorapu punaisine säärineen

Eikä tässä vielä kaikki: Lysmata Amboinensis-puhdistajarapu heitti sakset nurkkaan jokunen viikko sitten. Ihan tuosta vain, mitään etukäteen ilmoittamatta. Eli puhdistuspalvelut ovat sitten olleet vähissä sen jälkeen. Nyt alkaa näyttää siltä, että ainakin Keltavälskäri kaipaisi jo tarkkoja saksia kiduksiaan puhdistamaan. Uudet puhdistajat odottavat jo onneksi noutajaansa Vihdissä, eli kohta taas palvelu pelaa.

Mutta mahtuu päivään sentään yksi ilonaihekin: punajalkainen erakkorapu näyttäytyi tänään ensimmäistä kertaa altaaseen saapumisensa jälkeen. Ehkä tästä vielä noustaan!

Ilmaiset pullakahvit

Tiedän, että ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Lisäksi epäilen vahvasti, ettei ole edes ilmaisia pullakahveja. Siniriutan avajaisissa oli pöytä koreana ja santsasinkin pariin kertaan. Silti minua kalvaa epäilys, etten tainnut jäädä voiton puolelle.

Korallihankinnat oli etukäteen suunniteltu, mutta Keltasilmävälskäri (Ctenochaetus strigosus) lähti mukaan yllättäen ja lähes pyytämättä.

Kuormaan kuului myös punajalkainen erakkorapu, mutta se on jo erakoinut itsensä sellaiseen piiloon, että kuvaa ei ole.

Keltasilmävälskäri. Mitkä huulet!

Fungia cycloseris sp.

Montipora "mikä lie"

Favites sp. (war coral)

Toimii!

Euphylliat viihtyvät

Altaan vaihdosta isompaan on jo vierähtänyt yli kolme kuukautta! Kaikki on mennyt varsin mukavasti, suurempia takapakkeja tai vastoinkäymisiä ei ole ollut. Olen jo myös jollakin tavoin oppinut, miten tuollainen ala-altaallinen systeemi toimii.

Osaan säätää alasmenon hanaa pienemmälle, jos se jostakin syystä alkaa kuulostaa vessan viemäriltä. Olen saanut vaahdottimen toimimaan jokseenkin vakaasti ja tiedän, milloin vaahdon nousua ja tiheyttä täytyy säätää. Olen oppinut, miten vedenvaihto on kätevintä tehdä. Lisäksi olen oppinut ulkoistamaan biopellettien ja aktiivihiilen/fosfaatinpoistajan reaktoreiden puhdistamisen miehelleni. (Ne ovat niin tiukassa, etten tahdo saada niistä edes kansia auki.) 

Sieniä ylivuodossa
Siniriutan suunnittelema Deltec-tyyppinen, vaahtomuovisienillä täytetty ylivuoto toimii mielestäni erinomaisesti. Se on täysin äänetön, kunhan tarvittaessa joskus säätää alasmenoputken hanaa vähän pienemmälle.  Veden virtaus tuntuu hiukan vaihtelevan sen mukaan, miten em. vaahtomuovisienet likaantuvat. Huuhtelen ne noin kerran kuukaudessa. Onhan siinä oma hommansa, jota kaikki eivät välttämättä haluaisi. Aikaa kaikkein sienien (yhteensä 6 kpl) pois ottamiseen, huuhtomiseen ja takaisin laittamiseen menee kuitenkin vain noin vartti.  

Lähinnä puhdistaminen on esteettisyyskysymys, sillä tuskin ne aivan tukkoon kovin helposti menisivät. Mutta likaantuessaan ne eivät näytä kovin kauniilta ja sen takia niitä puhdistan.  Tosin eivät ne mitään silmäniloja puhtaanakaan ole.

Ylivuoto tummasta lasista olisi ollut  hyvä ratkaisu. Mutta koska niin ei ole, täytyy varmaan vuorata ylivuoto samalla tumman sinisellä akryylilevyllä, kuin mitä altaan taustana on.

Allas oikeasta päädystä katsottuna

Paluuputki (siis ylöstulo) omassa kuivakuilussaan alasmenon vieressä on niin ikään ollut kelpo ratkaisu. Kukaan ei ole hypännyt kuiluun ja kuivana se on pysynyt.  

Vettä kuluu

Korvausvettä kuluu ällistyttävän paljon: kuutisen litraa vuorokaudessa. Se on liki tuplaten entiseen altaaseen verrattuna. Toki sekä veden pinta-ala että vesimäärä on isompi ja vesi myös kiertää varsin vinhasti sekä pääaltaassa että altaiden välillä. 

Haihtuminen putoaa puoleen, kun olen peittänyt altaan kirkkaalla polykarbonaattilevyllä. Käytännöllistä esimerkiksi loma-aikoina, mutta pysyvään käyttöön en kantta haluaisi. Se ei mielestäni näytä mukavalta, ja varmaan kansi myös syö valotehoa.

Ala-altaaseen lisättiin joulun alla hiukan uutta elävää kiveä. Se ei tosin ole osoittautunut kovinkaan eläväksi, sillä ainoat havaitsemani uudet eliöt ovat putkimatoinvaasio ja siniset Asterina- meritähdet. 

Muutoinkin altaassa olisi tilaa uudelle elämälle. Joitakin koralleja on jo tilaukesessa, mutta kalat tuottavat edelleen päänvaivaa. Ei siis mitään uutta silllä rintamalla.