Kotialtaastaan on jäljettömiin kadonnut Chrysiptera parasema
–koralliahven.Laji tunnettaan myös
nimellä Goldtail demoiselle. Viimeinen varma
havainto ahvenesta on perjantailta 12. helmikuuta.
Ahven on hehkuvan syvänsininen, pyrstö on keltainen.
Ahvenella on mittaa noin kaksi senttiä, ja kadotessaan se oli hyväkuntoinen ja
normaalikäytöksinen. Sairauden mahdollisuutta ei voida kokonaan poissulkea,
joskaan kalassa ennen katoamistaan ei havaittu mitään poikkeavaa.
Altaan muiden asukkaiden osuutta katoamiseen on yritetty
selvittää, mutta mitään johtolankoja ei ole saatu. Etsinnät on ulotettu myös
altaan ulkopuoliseen ympäristöön niiden johtamatta kuitenkaan tulokseen.
Kaikki mahdolliset havainnot kadonneesta tai arvaukset katoamisen syystä
pyydetään jättämään tämän kirjoituksen kommentointi-osioon tai asiaa käsittelevään viestiketjuun merivesifoorumilla.
Päivitys 29.2.2016 Tänään näkyi kadonnut ahven altaassa! Pieni, kalpea ja arka. Ja lajitoverit tuuppimassa sitä takaisin kivikkoon, missä kai oli piileskellytkin. Ei taida olla kovin ruusuinen tuon yksilön tulevaisuus.
Uusien koralliahvenien Chrysiptera parasema myötä allas on muuttunut selvästi levottomammaksi. Rouva Vuokko on ottanut asiakseen näyttää tulokkaille korallin paikan ja myös keskenään ne nahistelevat melko lailla.
Yksi niistä saa köniinsä enemmän kuin muut, niin Rouvalta kuin omiltaankin. Loput ovat tasapuolisen kiukkuisia toinen toisilleen, mutta eivät altaan muille kaloille.
Ärhentelyissä taitaa välillä tulla vähän osumaakin. Ainakin yhdellä näyttäisi olevan aavistuksen verran nukkaantunut haavauma tms. toisessa kyljessään. Jotta vedessä olevat loiset ja muut eliöt eivät pääsisi vaurioissa niskan päälle, otin eilen käyttöön UV-sterilaattorin. Tarkoituksena siis vähentää taudinaiheuttajia ja kalojen sairastumisalttiutta. Ajattelin pitää sitä päällä muutaman viikon. Käsittääkseni "UV-kuuri" silloin tällöin ei muutoinkaan olisi huono idea.
Altaan toisessa päädyssä on isohko Seriatopora caliendrum, josta olen ollut aikeissa luopua. Se täytynee nyt unohtaa, sillä se eniten kiusattu ahven pitää sitä turvapaikkanaan. Joskus se saa sinne kaveriksi toisenkin. Koralli on niin tiivis, että vuokkokala ei mahdu sen sisään.
Loput ahvenet viettävät aikaansa pääasiassa altaan vastakkaisessa päädyssä. Ne uivat keskivedessä ja ovat rohkeasti esillä oikeastaan koko ajan. Aikanaan luovuin kaivinkoneistani eli Pomacentrus alleni -ahvenista, koska ne mylläsivät taukoamatta altaan pohjaa uuteen uskoon. Eilen harmikseni huomasin, että ainakin yksi näistä uusistakin kaiveli kuoppaa niin, että hiekka vain pölisi. Pah! Toivottavasti kaiveluinto ei kuitenkaan olisi ihan niin suurta kuin edeltäjillään.
Nämä koralliahvenet ovat todella kauniita. Ne hohtavat syvän sinistä väriä ja näyttävät melkein siltä kuin niiden sisällä palaisi pieni sininen valo. Ne liikkuvat vikkelästi eikä niistä tahdo millään saada kunnollista valokuvaa. Sen takia otin pienen pätkän videokuvaa, jossa edes jokunen kala on kokonaan näkyvissä.
