Vihreä liehuletti ja punainen paholainen

On ilahduttavaa, että vaikka korallien kanssa on hävikkäkin tullut, on kuitenkin muutamia lajeja, jotka menestyvät ja kasvavat altaassani oikein hyvin.

Vihreä liehuletti
Euphyllia parancora näyttää viihtyvän kaikkein parhaiten. Vajaan neljän vuoden aikana alkuperäinen nyrkin kokoinen yksilö on moninkertaistunut. Yhdestä on tullut monta, ja siitä on riittänyt jo harrastajille jaettavaksi asti. En  ole juuri ruokkinut sitä erikseen, mutta näköjään se löytää tarvitsemansa ravinnon ominkin voimin. Tällä hetkellä altaassa on kolme yksilöä, joista yksi on kohta jaettava pienempiin osiin. Se on helppoa, sillä ranka on melko hauras ja usein se hajoaa jo ennen kuin veistä ehtii kunnolla edes käyttää.

Euphyllia parancora

Värinvaihtaja
Toinen ilon aihe on Stylophora pistillata. Se on saman ikäinen kuin Euphyllia. Viimeisen parin vuoden aikana tässä uudessa altaassa se on ottanut oikein kasvupyrähdyksen. Se on haaroittunut ja tukevoitunut ja sen  polyypit  ovat pulleina auki suurimman aikaa. Alun perin, vanhaan altaaseen tullessaan se oli pinkki. Ledivalaistuksen myötä sen väri alkoi muuttua enempi lilaksi, välillä se on näyttänyt jopa siniseltä. Koska laji on menestynyt niin hyvin, hankin jokin aika sitten toisenkin Stylophoran, S. milkan tällä kertaa. Se on hyvin samannäköinen kuin pistillata ja näyttää myös asettuneen hyvin taloksi.

Stylophora pistillata

Punainen paholainen

Kolmas hyvin viihtyvä koralli on punainen Lobophyllia, tarkempaa määrittelyä en tiedä. Ehkei se varsinaisesti ole kovin paljon kasvanut, mutta se näyttää hyvin terveeltä ja hyväkuntoiselta. Silläkin on ikää jo yli kolme vuotta. Lobophyllia on hyvin tuhoisa muille koralleille, jos joutuvat kosketuksiin keskenään. Pari kertaa näin on käynyt, kun sen päälle on pudonnut jokin paikaltaan irronnut koralli. Tai oikeastaan toisen kerran se putosi itse. Muutamassa tunnissa tuloksena on ollut pahaa jälkeä: Caulastrean kudos suli käytännössä kokonaan pois ja Pocilloporakin kuihdutti kosketuksissa olleet haaransa. Onneksi vain pari pientä.  Melkoinen paholainen siis.

Lobophyllum sp.

Sitkeä selviytyjä
Muutoin tuo Lobophyllian polttama Pocillopora on positiivinen tapaus. Se tuotiin vanhaan altaaseen puolittain kuolleena rumiluksena, mutta toinen puoli siinä oli elossa ja kauniin tiilenruskea. Kuollut puoli sopivasti kiven koloon aseteltuna siitä on nyt kehkeytynyt oikein kaunis yksilö. Väri on vahva ja polyypit isosti auki. Vähän olen sen viihtymistä ihmetellytkin, kun se on aika alhaalla eikä mitenkään parhaassa paisteessa. Mutta siinä tuo on ja hyvin näyttää pärjäävän.

Pocillopora damicornis

Elegantti tupsupää
Duncanopsammia axifuga tuli altaaseen samaan aikaan Stylophora pistillatan kanssa ja on voinut ja kasvanut hyvin. Tosin alkuvaiheessa, muutaman kuukauden jälkeen altaan silloinen Lysmata amboinensis -rapu järsi sitä nin pontevasti ja koko ajan, että se oli pitkät ajat aivan supussa. Olin jo antanut ravulle häätötuomion, mutten saanut sitä altaasta ylös. En tiedä, miksi se oli korallin kimpussa, mutta joka tapauksessa jonkun ajan kuluttua se lopetti. Sen jälkeen tuo elegantti tupsupää onkin ollut todellinen silmän ilo, ja siitä on  riittänyt frägejä jo muillekin harrastajille.

Duncanopsammia axifuga

En erityisesti täsmäruoki koralleja, paitsi joskus harvoin annan simpukan tai katkaravun paloja suoraan esim. vuokon tai Euphyllian lonkeroille. Uskon, että kaikki kuitenkin saavat jotain kiinni, kun  pari kertaa viikossa annan pakasteita. Lisäksi laitan altaaseen säännöllisesti sekä phyto- että zooplanktonia ja noin kerran viikossa Tropic Marinin Reef Actifia.

Sillä siisti!

Reilun kahden vuoden aikana ala-allas oli päässyt melko likaiseen kuntoon. Altaan pohjalla oli rapsakka kerros putkimadon pätkiä ja kaikkea muuta tarkemmin määrittelemätöntä töhkää. Putkimadon tyhjiä putkia oli paljon myös altaan seinämissä.  Refu-osiossa oli sekä kivien pinnalla että laseissa hattaroittain epämääräistä punaista levää.

Ennen siivousta

Sekavaa vaikutelmaa lisäsi vielä se, että vaahdottaja keikkui altaassaan miten milloinkin erilaisten viritelmien päällä. Jotta vedenpinta asettuu oikeaan korkeuteen, vaatii vaahdottaja alleen noin kahdeksan sentin korotuksen. Alun perin sitä varten ei tullut tehtyä mitään kunnollista ratkaisua, ja niinpä korokkeen virkaa ovat sitten hoitaneet niin Aino-jäätelörasia kuin grogilasitkin. Viimeksi grogilasien alla oli vielä silikonista valmistettu oranssi pannulappu vaimentamassa resonointia.  Ei kovin ammattimaista siis…

Lopulta ala-allas alkoi näyttää siltä, että halusin ryhtyä toimeen sen siistimiseksi.
 

Vaahdottimen jalusta

Tekninen henkilöstö teki etukäteen vaahdottajan alle kunnollisen jalustan pvc-muovilevystä ja putkenpätkistä.  Malli löytyi toiselta harrastajalta ja tarvikkeet turkulaisesta Aqua Nova Oy:stä.

Levyyn porattiin 25 mm:n puuporanterällä pieni upotus putkijalkoja varten ja terän kärjen annettiin puikahtaa levystä läpi. Näin vesi pääsee virtaamaan putkijalkojen läpi ja jalusta painuu helposti upoksiin. 

Varsinaista siivouspäivää varten valmistin 120 litraa uutta suolavettä. Poistin ala-altaasta kaikki laitteet, eli vaadottajan, lämppärin, hiili- ja bioreaktoreiden pumput, nostopumpun sekä tällä hetkellä käytössä olevan UV-sterilsaattorin. Ainoastaan pinnantasuri sai jäädä paikoilleen, se kun on niin tarkasti oikeaan paikkaansa asemoitu.

Sitten pumppasin ala-altaan niin tyhjäksi kuin sen nostopumpulla sai ja nostin refu-osion kivet saaviin, missä oli vanhaa vettä. Loput vedet ja kaikki irtotöhkä lähtivät kätevästi Kärcherin nesteimurilla. Kerrankin siitä vehkeestä oli jotain hyötyä. 

Yllätystaskuravulla on punaiset silmät

Kärcherin uumeniin oli päätyä myös pieni taskurapu, joka yllättäen tässä vaiheessa  löytyi altaan kulmasta kyyristelemästä. En tiedä, onko kyseessä hyvis vai pahis. Koska se ei kahdessa vuodessa ollut kasvanut juuri 20 sentin kolikkoa isommaksi, päätin jättää sen altaaseen. Ja tuskinpa se ala-altaassa mitään suurempia tuhoja aikaiseksi saa, vaikka tuosta vielä kasvaisikin.

Leväraappa ja ihmesieni aseena kävin sitten lasien kimppuun ja puhdasta tuli lopulta aika helposti. Sitten vain uudet vedet pumpulla ala-altaaseen, levästä harjatut kivet ja puhdistetut laitteet takaisin paikoilleen. 

Samaan syssyyn viriteltiin alakaapin kattoon vielä vesiletkusta persoonallinen johtokouru, johon sujutettiin pinnantasaajan johdot. Näin saatiin nekin pois veden pinnalta roikkumasta.

Johtokouru on nippusidepidikkeillä kiinni pääaltaan pohjassa

Aikaa koko hommaan kului useapi tunti, vaikka Tekninen henkilöstökin oli mukana auttamassa. Melko työlästä siis, mutta lopputulos on hyvä. Eikä tuota sentään kovin usein tarvitse tehdä. 

Siivouksen jälkeen

Luontaisparantolassa

Nyt on  pari viikkoa kulunut siitä, kun isoin perhoskala jäi lajitoveriensa kuoltua yksin altaaseen. Sen jälkeen on ollut hyvin rauhallista: keltavälskäri, tuliherttua ja perhonen uivat sulassa sovussa keskenään ja vuokkokalat elävät omaa elämäänsä.

Perhosten kuoleman jälkeen minulla oli tarkoitus laittaa UV-sterilisaattori toimintaan, mutta siitä olikin ilmeisesti lamppu särkynyt. En tiedä, missä vaiheessa laitteen sisään olisi voinut mennä kosteutta, mutta joka tapauksessa se oli sisältä märkä eikä lamppu palanut. Harmillista.

Tilasin uuden, vähän isomman laitteen, mutta sen perille tulo otti aikansa. Viimein tänään kuitenkin sain UV-suodatuksen käyntiin.  

Kaiken lisäksi nyt näyttää siltä, että toinen vuokkokaloista on sairastunut joko pilkkuun tai johonkin muuhun loissairauteen. Se ei oikeastaan näytä pilkkutaudilta, vaan kala on kauttaaltaan ikään kuin vähän nukkaantunut. Goole-haulla ”marine velvet” tulee hyvin samannäköisiä kuvia, ja LiveAquarian sivuilla on hyvä selostus ko. sairaudesta . Epäilen, että juuri siitä on kysymys.

En kuitenkaan aio ryhtyä isoa allastani lääkitsemään, koska uskon siitä koituvien tuhojen esim. koralleille olevan suurempia kuin hyötyjen. Harkitsin kyllä hetken vuokkokalan pois haavimista ja ja sairaala-altaan perustamista. Mutta koska kala kuitenkin oli vielä melko vilkas ja söi hyvin, en sitten kuitenkaan ryhtynyt toimeen.

Sen sijaan aloitin Voogle-kuurin. Voogle on Easy Lifen kasviuutteita, vitamiineja ja kivennäisaineita sisältävä kalojenhoitoaine. Se ei ole varsinainen lääke, mutta vahvistaa kalojen omaa vastuskykyä. Sitä voi käyttää viiden päivän kuurina sairaustapauksissa sekä ennaltaehkäisevästi jatkuvassa käytössä pienempinä annoksina.  

Olen kyllä pyrkinyt huolehtimaan kalojen monipuolisesta ruokavaliosta ja vastustuskyvystä. Ruokin vaihtelevasti niin mysiksellä, artemialla, omalla pakasteruualla kuin hiutaleilla ja rakeillakin. Ja tietysti välskäri saa levää päivittäin. Hyvin suuren osan ruuasta marinoin valkosipuliuutteella ja lisään ruokaan säännöllisesti myös vitamiinitippoja.

Mutta siitä huolimatta voi tulla stressitilanteita ja esimerkiksi erilaiset loiset pääsevät niskan päälle. Yritän nyt saada tilanteen hallintaan tuon Vooglen ja UV-sterilisaattorin avulla.