Naamioherttuakala koreilee sinisenä ja keltaisena. |
Vasta marraskuussa tulivat ensimmäiset uudet elävät. Olin kovin tykästynyt kultapyrstökoralliahveniin ja otin niitä lisää. Nyt niitä on taas pieni parvi, eli seitsemän tai kahdeksan kalaa. Yhtä kiusattiin heti alussa aika paljon, niin etten ole ihan varma lukumäärästä. Niiden laskeminen on lähes mahdotonta.
Samaan aikaan tuli yksi Lysmata amboinensis ja uusi merimakkara Holothuria edulis. Minulla on ollut hiukan vastoinkäymisiä merimakkaroiden kanssa. Ensimmäisen kotiutin tyhmyyttäni liian nopeasti ja se kuoli muutamassa päivässä. Toisen kanssa tein kaiken pitkän kaavan mukaan, mutta jostain syystä sekin heitti veivin nurkkaan parin kolmen viikon jälkeen. Tämä viimeisin näyttäisi nyt asettuneen ja voivan hyvin.
Eilen haettiin vielä kaksi rapua Lysmata debellius ja wurdemanni, puhdistajakala Labroides dimiatus sekä naamioherttuakala Centropyge bicolor. Bicolor oli ensimmäisen altaani ensimmäinen kala. Se voi hyvin, mutta hyppäsi sitten jossakin vaiheessa lattialle. Se oli minusta hieno ja mukava kala, joten nyt tahdoin uuden sellaisen. Bicolorista tiedetään, että se joskus saataa nyppiä koralleja. Edellinen ei sitä tehnyt ja toivottavasti ei tämä uusikaan.
Kotiutuminen sujui hyvin eikä keltavälskärikään juuri piitannut herttuakalasta. Sammutin altaasta valot, mikä ehkä rauhoitti kotiutustilannetta. Yöllisten kahnausten varalta vedin altaan päätyjen suojaksi tuorekelmua, ettei kala mahdollisesti pelästyessään päätyisi heti lattialle.
Minulle tarjottiin pari viikkoa sitten pastellivälskäriä (Acanthurus japonicus), mutta en uskaltanut sitä silloin ottaa. Kala oli juuri tullut maahan enkä arvannut laittaa sellaista suoraan altaaseeni. Kunnollista karanteeniakvaariota minulla ei ole, ei ainakaan noin isolle kalalle sopivaa. En halunnut ottaa riskiä tulokkaan mahdollisesta sairastumisesta, mikä pahimmassa tapauksessa olisi taas saanut koko altaan sekaisin
Mutta komea kala se on, ehkä hankin sellaisen myöhemmin.