Akvaarioharrastuksen suunnanvaihdokseen johtaneista tapahtumista voi kukin halutessaan lukea tämän blogin ensimmäisestä kirjoituksesta "Kun makea vaihtui suolaiseen".
Sitten alkoi ankara aherrus luonnollisen riuttamaiseman luomiseksi. Vaikka päässä oli jonkinlainen kuva siitä, miltä altaan tulisi näyttää, oli sen toteuttaminen käytäntöön sitten kokonaan toinen juttu.
Riutta-akvaarion perustaa, eli eläviä kiviä aseteltiin uudelleen ja uudelleen; mikään ei näyttänyt hyvältä ja tasapainoiselta. Jos yhden kohdan sai mieleisekseen, näytti toinen entistä huonommalta. Lopulta jonkinlainen sommitelma kuitenkin syntyi, ja niille sijoilleen kivet jäivät. Ja kiitos syvälle pohjahiekkaan asettamisen, lähes paikoillaan ne ovat pysyneetkin, akvaariossa työskentelevistä kaivinkoneista huolimatta.
Riutta-akvaarion perustaa, eli eläviä kiviä aseteltiin uudelleen ja uudelleen; mikään ei näyttänyt hyvältä ja tasapainoiselta. Jos yhden kohdan sai mieleisekseen, näytti toinen entistä huonommalta. Lopulta jonkinlainen sommitelma kuitenkin syntyi, ja niille sijoilleen kivet jäivät. Ja kiitos syvälle pohjahiekkaan asettamisen, lähes paikoillaan ne ovat pysyneetkin, akvaariossa työskentelevistä kaivinkoneista huolimatta.
Onhan siellä elämää
Voi sitä riemua, kun kivistä vihdoin muutaman viikon jälkeen alkoi ilmaantua elämää! Illalla taskulampun valossa oli jännittävää bongata bristle-matoja, pieniä käärmemeritähtiä ja minikokoisia katkarapuja.
Parin kuukauden päästä perustamisesta altaaseen alettiin vähitellen hankkia koralleja ja muuta elävää. Ensimmäiset kalat (vuokkokalapariskunta ja herttuakala) ostettiin huhtikuun lopulla. Siitä eteenpäin eliöstö on maltillisesti täydentyntyt ja allas on vähitellen tekeytynyt kohti oikeaa riutta-akvaariota.
Mennyt vuosi on ollut ihmetyksiä ja oppimista täynnä. Olen pääsääntöisesti tuntenut itseni taitamattomaksi tumpulaksi, mutta mahtuu väliin onneksi sentään joitakin kirkastuksen hetkiäkin. Aloitan toisen vuoteni riuttaharrastajana hyvillä mielin, ja tähyän jo varovaisesti seuraavaan, ehkä ala-altaalliseen kokoonpanoon. Mutta sen aika on aikaisintaan syksyllä. Tai ehkä loppukesästä. Ei ainakaan keväällä!
1-vuotiskemut ovat siis meneillään, ja suuren maailman tyylin tapahtuma on myös videoitu.
Ole hyvä: Synttärit riutalla (YouTube, kesto n. 3 min.)
Ole hyvä: Synttärit riutalla (YouTube, kesto n. 3 min.)
Voi hitsi, onpa jännää! Miten sinä raaskiit muuta tehdäkään kuin vahdata riutan elämää? Sehän on suorastaan meditatiivista: hipihiljainen musiikki ja veden vaitonainen maailma. Kaunista ja lohdullista.
VastaaPoistaKiitos Eevali! Kyllä minä raaskin kaikenlaista muutakin, kuten blogata ja roikkua muuallakin somessa :-).
VastaaPoistaErityisesti talvella akvaario on ison ilon aihe, kun ulkona on niin vähän mitään väriä tai liikettä. Kohta kyllä varmaan jo puutarha-ajatuksetkin alkavat nousta mieleen. Sitten täytyy vain jakaa itseään vielä pienempiin osiin.