tiistai 23. elokuuta 2011

Frägejä, prkl!

No niin, tämä oli niitä päivä (tai oikeastaan iltoja), jotka olisi voinut jättää kokonaan väliin. Pari viikkoa sitten hain Liedon korvessa asustavalta kanssa-akvaristilta muutaman frägin; ensimmäiset elämässäni (Acropora millepora ja Montipora capricornis). Tähän asti kaikki hyvin: matkalla ei sattunut kolareita ja frägit pääsivät pikku purkissaan turvallisesti ja nopeasti kotiin. Altaaseen kotiutuskin sujui hyvin ja hartaasti, kiirettä ei pidetty.
Eikä pidetty kiirettä sen jälkeenkään, kun tänään vasta aloin puuhata niiden kiinnittämistä paikoilleen. Pääsin alkuun vasta aika myöhään illalla, kun Valtion Rautatiet oli tuttuun tapaansa pidätellyt minua Helsingin ja Turun välisillä raiteilla tunnin verran ylimääräistä.
Isot pojat ovat Aqua-Webissä neuvoneet, että korallien kiinnittäminen käy sujuvasti pikaliimalla. Sellaisella, joka sisältää cyanoakrylaattia (tai jotain sinne päin). Loctite oli siis hankittu, ja sitten vaan liimaamaan frägit valmiiksi katsotuille paikoille. Mutta eihän se sujunut!
Ankaran sohlaamisen jälkeen hanskat, sormet ja frägit olivat vahvassa liimassa, vaan eivät paikoillaan. Tai siis sormet olivat kyllä paikoillaan, mutta frägit eivät. Lopulta oli turvauduttava aiemminkin käytettyyn perinteiseen kaksikomponenttiseen koralliliimaan. Isot mollukat frägien alle ja paikoilleen. Paitsi että sitten sammuivat altaasta valot... aamulla siis nähdään, kun valkeus nauraa pimeyden töille.
PS. Osaako joku sanoa, miksi niissä pitkävartisissa kumihanskoissa on iso pyöreä reikä siellä yläreunassa, kainalon korkeudella?

lauantai 6. elokuuta 2011

Kun makea vaihtui suolaiseen

Merivesiakvaario ei ollut koskaan käynyt mielessänikään. Olin valmistelemassa perinteisen seura-akvaarioni uudistamista, kun loppukesästä 2010 erehdyin lukemaan Aqua-Webissä viestiketjua "Helppohoitoinen merivesiakvaario, onko sellaista?" Pahus!

Tästä se alkoi tammikuussa 2011
Ketjuun kertyi rohkaisevia ja innostavia kokemuksia, ja pian huomasin täyttä päätä suunnittelevani merivesiakvaarion - sellaisen helppohoitoisen - perustamista.  

Syksy kului aihetta opiskellen ja sopivia teknisiä ratkaisuja suunnitellen. Olin päästäni pyörällä dursojen, sumppujen, skimmereiden ja streamereiden kanssa. Tämänhän piti olla helppoa! Vähitellen tavoittelemani yksikertainen kokonaisuus kuitenkin alkoi kirkastua: entinen 450 litrainen allas, ei ala-allasta, välttämättömien virtauspumppujen ja vaahdottimen lisäksi vain automaattinen vedenpinnantasaaja.

Altaasta tuli siis "low-tech", mikä ei valitettavasti kumminkaan ole sama kuin "low-budget".

Käyntiin tammikuussa 2011
Lopulta altaaseen laskettiin ensimmäiset suolavedet ja tuotiin korallihiekka ja elävät kivet. Kypsyminen alkoi. Leviä tuli ja leviä meni. Vähitellen ensimmäiset öttiäiset uskaltautuivat esille kivien koloista ja aloin saada aavistuksen merivesiakvaarion kiehtovuudesta. Kohta minusta oli jo aivan luonnollista istua illalla myöhään taskulamppu kädessä pimeän altaan edessä...

Allas huhtikuussa 2011
Maaliskuun lopussa altaaseen hankittiin ensimmäiset kolme korallia ja siitä kuukauden päästä kolme kalaa ja pari rapua. Allas alkoi etäisesti, hyvin etäisesti, muistuttaa oikeaa riutta-akvaariota.

Nyt se kehittyy verkkaisesti, ja uusia asukkaita hankitaan vähitellen. Välillä kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja uskon olevani päteväkin akvaristi, sitten taas levät ja muut koettelemukset palauttavat minut todellisuuteen.

Aika tekee altaassa omaa tehtäväänsä eikä sitä auta kiirehtiä.