Hiukan vastuullisuutta, jookos?

Uuden akvaarion perustaminen on aina hauskaa ja ensimmäisellä kerralla se on myös haasteellista. Tietoa eliöstöstä, tekniikasta ja hoitorutiineista tarvitaan rutkasti, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin alusta alkaen ja turhilta ongelmilta vältyttäisiin.

Netti on tietoa pullollaan, ja keskustelufoorumit tarjoavat vertaistukea ja kokeneempien harrastajien neuvoja. Sen takia on todella vaikea ymmärtää, että vieläkin altaita pannan pystyyn vailla mitään käsitystä mistään. Näin etenkin makean veden akvaaarioissa, merivesipuolella sentään pääsääntöisesti asioihin perehdytään paremmin. `

Olen viime aikoina silloin tällöin vieraillut Aqua-Webissä ja hämmästyneenä lueskellut makean veden viestiketjuja, joissa kysellään hätääntyneenä neuvoja, kun uudessa altaassa kalat ovat sairastuneet tai kuolleet.

Kysyjä ei ole välttämättä kypsyttänyt allastaan lainkaan tai kypsytys on jäänyt puolitiehen joko liiallisen hosumisen ja/tai tehottomien kypsytysvalmisteiden takia. Vesiarvoja ei ole mitattu saatikka seurattu. Ja jos onkin, niin korkeintaan epätarkoilla liuskatesteillä tai sitten on käyty akvaarioliikkeessä joskus mittauttamassa. Yleisimmin kerrottu tieto vesiarvoista on, että ”ne ovat normaalit”.

Kalat on valittu sen mukaan, mikä on näyttänyt kaupassa mukavalta tai mitä on ollut tarjolla. Ei ole välitetty selvittää kalojen vesi- ja allasvaatimuksia tai samaan altaaseen tulevien lajien yhteensopivuutta. Akklimaatiosta ei ole kuultukaan, vaan kalat on voitu tipauttaa altaaseen suoraan kuljetuspussista. Ehkä vielä vesineen kaikkineen.

Sitten kun kysyjää kehotetaan selvittämään perusasiat ja laittamaan ne kuntoon, seuraa syvä närkästys, että ”miksi heti aletaan syytellä ja arvostella, jos tulee neuvoja pyytämään”.  En oikein ymmärrä, millaisia vastauksia kysyjä sitten odottaa? Jonkinlaista synninpäästöä ehkä?

Useimmiten kun se ainoa toimiva lääke kuitenkin on korjata vesiolosuhteet ja kalavalinnat sekä huolehtia hoitorutiineista. 

Vaikka tuollaiset viestiketjut omalla sairaalla tavallaan ovat viihdyttäviäkin, nousee päällimmäiseksi tunteeksi silti suuri turhautuminen. Tietoa on tarjolla helpommin ja enemmän kuin koskaan ennen, ja silti ihmiset toimivat täysin vastuuttomasti. Jos aloitteleva akvaristi hankkisi ensin edes perustiedot, kyselisi sitten lisää ja ryhtyisi vasta sen jälkeen toimeen, päättyisi moni tarina paljon onnellisemmin.

Makean veden altaani vúonna 2009. Tlavuus 450 litraa.

Johtuuko sitten tekniikan ja elävien huomattavasti korkeammasta hinnasta, mutta tulevat merivesiharrastajat paneutuvat asioihin yleensä jo etukäteen paljon paremmin. Altaat suunnitellaan huolella, ja täyttämisen jälkeen kypsytys hoidetaan maltilla. Ensimmäiset viikot ja usein kuukaudetkin kuluvat levävaiheita seuraten ja esiin kömpiviä öttiäisiä ihmetellen.

Itse olen kulkenut luultavasti varsin tavanomaisen polun makean veden altaista riutta-akvaristiksi. Suurella asiantuntemuksella en ole koskaan voinut kehuskella, mutta huolellisuudella, kärsivällisyydellä ja guruja seuraamalla pärjäilen jo melko mukavasti.

 

Kuvittelua

Riutta-akvaario on amatöörikuvaajalle melko haasteellinen kohde. Lasin läpi kuvaaaminen aiheuttaa heijastuksia  ja vääristymiä  ja myös värit vääristyvät helposti. Etenkin ledivalaistuksen kanssa on ollut todella vaikeaa saada värit toistumaan edes suunnilleen luonnollisina.

Mutta kun kuvia ottaa riittävän monta, niin aina jokunen otos sentään onnistuukin.  Olen tähän asti kuvannut pienellä peruszoomilla, mutta nyt sain oikean makro-objektiivin. Kamera on Pentax K-r ja makro-objektiivi Tamron SP AF 90 mm F/2.8.

Hetihän sitä oli sitten kokeiltava; tässä ensimmäiset harjoituskappaleet näytille.



Duncanopsammia axifuga
 

Lysmata debelius
 

Trachyphyllia geoffroyi

Caulastrea echinulata

Montipora capricornis
 

Seriatopora caliendrum

 

Viuhkamato mikä lie
 

Gorgonia sp.
 

Caulastrea furcata



Goniastrea sp. (tai ehkä Plesiastrea?)



Bye bye, cyano!

Viime syyskuusta asti allasta kiusannut sinilevä on nyt hävinnyt. Juu tiedän; on aina vähän riskaabelia kertoa julkisesti tämmöisestä. Voipi olla, että suolavesien jumala lähettää cyanon vielä takaisin…

Mutta juuri tällä hetkellä sitä ei ole, joten iloitkaamme siis!

Sinilevä alkoi nostaa päätään, kun uudet perhoskalat saapuivat. Ennen perhosia olin lisännyt altaaseen myös uuden kivirakennelman (kuivaa kiveä). Jotain epätasapainoa tuosta syntyi, ja etenkin uusien kalojen myötä lisääntynyt ruokinta varmaankin vaikutti asiaan.  Siihen viittaa sekin, että samaan aikaan myös Collonista-suvun kotiloita alkoi näkyä paljon aikaisempaa runsaammin.

Pahimmillaan sinilevä peitti altaan pohjan lähes koko mitaltaan ja sitä oli myös kivien päällä. Onneksi se ei paria pikku yritystä lukuun ottamatta kuitenkaan kiivennyt koralleihin.

Sinilevän alkuun saakka altaan nitraattiarvo oli aina ollut nollassa tai hyvin lähellä sitä, samoin fosfaatti. Syksyn mittaan nitraatti alkoi nousta noin viiteen ja vähän ylikin, fosfaatti sen sijaan ei noussut. Merivesifoorumin keskusteluissa cyano-ongelmaan usein tarjotaan ratkaisuksi juurikin riittävää nitraattitasoa, kunhan samaan aikaan pidetään fosfaatit nollilla. No, ei se toiminut ainakaan minulla, tai sitten nitraattia ei vielä ollut tarpeeksi.

Toinen koulukunta Merivesiwikissä taas painottaa, että veden ravinnekuormasta kertovia pitoisuuksia ei saisi olla lainkaan vesitesteillä mitattavissa olevia määriä.

Tuliherttua pääsi kuvaan Seriatopora caliendrumin kera

Ehkei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa tai menetelmää. Jokainen allas on erilainen, ja toimiva kokonaisuus rakentuu eri altaissa erilaisista tekijöistä. Joka tapauksessa omassa altaassani cyano alkoi hävitä samalla, kun nitraatti alkoi uudelleen laskea.

Kalamenetyksiä seurannut ruokinnan vähentyminen ja siivousoperaatioista johtuneet pari isompaa vedenvaihtoa ovat pudottaneet nitraatin nyt jälleen nollaan. Tällä hetkellä ollaan siis samoissa vesiarvoissa kuin ennen uusia kaloja ja sinileväkauden alkua.

En koko aikana oikeastaan yrittänyt tehdä cyanolle mitään. Kerran yritin poistaa sitä makean veden kaudeltani peräisin olevalla lieteimurilla. Tulos ei ollut häävi, ja sen jälkeen annoin sen vain olla. Loppuvaiheessa altaassa oli käynnissä myös UV-suodatus. En tiedä, voiko silläkin sitten olla osuutta cyanon häviämiseen.

Niin tai näin, tällä hetkellä cyanoa ei ole ja kovin toivon, että pysyykin poissa.