Mutta juuri tällä hetkellä sitä ei ole, joten iloitkaamme
siis!
Sinilevä alkoi nostaa päätään, kun uudet perhoskalat
saapuivat. Ennen perhosia olin lisännyt altaaseen myös uuden kivirakennelman
(kuivaa kiveä). Jotain epätasapainoa tuosta syntyi, ja etenkin uusien kalojen
myötä lisääntynyt ruokinta varmaankin vaikutti asiaan. Siihen viittaa sekin, että samaan aikaan myös Collonista-suvun kotiloita alkoi
näkyä paljon aikaisempaa runsaammin.
Pahimmillaan sinilevä peitti altaan pohjan lähes koko
mitaltaan ja sitä oli myös kivien päällä. Onneksi se ei paria pikku yritystä
lukuun ottamatta kuitenkaan kiivennyt koralleihin.
Sinilevän alkuun saakka altaan nitraattiarvo oli aina ollut
nollassa tai hyvin lähellä sitä, samoin fosfaatti. Syksyn mittaan nitraatti
alkoi nousta noin viiteen ja vähän ylikin, fosfaatti sen sijaan ei noussut.
Merivesifoorumin keskusteluissa cyano-ongelmaan usein tarjotaan ratkaisuksi juurikin riittävää
nitraattitasoa, kunhan samaan aikaan pidetään fosfaatit nollilla. No, ei se
toiminut ainakaan minulla, tai sitten nitraattia ei vielä ollut tarpeeksi.
Toinen koulukunta Merivesiwikissä taas painottaa, että veden
ravinnekuormasta kertovia pitoisuuksia ei saisi olla lainkaan vesitesteillä mitattavissa olevia määriä.
 |
| Tuliherttua pääsi kuvaan Seriatopora caliendrumin kera |
Kalamenetyksiä seurannut ruokinnan vähentyminen ja siivousoperaatioista johtuneet
pari isompaa vedenvaihtoa ovat pudottaneet nitraatin nyt jälleen nollaan. Tällä
hetkellä ollaan siis samoissa vesiarvoissa kuin ennen uusia kaloja ja
sinileväkauden alkua.
En koko aikana oikeastaan yrittänyt tehdä cyanolle mitään.
Kerran yritin poistaa sitä makean veden kaudeltani peräisin olevalla
lieteimurilla. Tulos ei ollut häävi, ja sen jälkeen annoin sen vain olla.
Loppuvaiheessa altaassa oli käynnissä myös UV-suodatus. En tiedä, voiko
silläkin sitten olla osuutta cyanon häviämiseen.
Niin tai näin, tällä hetkellä cyanoa ei ole ja kovin toivon,
että pysyykin poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!