Vihreä liehuletti
Euphyllia parancora näyttää viihtyvän kaikkein parhaiten. Vajaan neljän vuoden aikana alkuperäinen nyrkin kokoinen yksilö on moninkertaistunut. Yhdestä on tullut monta, ja siitä on riittänyt jo harrastajille jaettavaksi asti. En ole juuri ruokkinut sitä erikseen, mutta näköjään se löytää tarvitsemansa ravinnon ominkin voimin. Tällä hetkellä altaassa on kolme yksilöä, joista yksi on kohta jaettava pienempiin osiin. Se on helppoa, sillä ranka on melko hauras ja usein se hajoaa jo ennen kuin veistä ehtii kunnolla edes käyttää.
 |
| Euphyllia parancora |
Toinen ilon aihe on Stylophora pistillata. Se on saman ikäinen kuin Euphyllia. Viimeisen parin vuoden aikana tässä uudessa altaassa se on ottanut oikein kasvupyrähdyksen. Se on haaroittunut ja tukevoitunut ja sen polyypit ovat pulleina auki suurimman aikaa. Alun perin, vanhaan altaaseen tullessaan se oli pinkki. Ledivalaistuksen myötä sen väri alkoi muuttua enempi lilaksi, välillä se on näyttänyt jopa siniseltä. Koska laji on menestynyt niin hyvin, hankin jokin aika sitten toisenkin Stylophoran, S. milkan tällä kertaa. Se on hyvin samannäköinen kuin pistillata ja näyttää myös asettuneen hyvin taloksi.
 |
| Stylophora pistillata |
Punainen paholainen
Kolmas hyvin viihtyvä koralli on punainen Lobophyllia, tarkempaa määrittelyä en tiedä. Ehkei se varsinaisesti ole kovin paljon kasvanut, mutta se näyttää hyvin terveeltä ja hyväkuntoiselta. Silläkin on ikää jo yli kolme vuotta. Lobophyllia on hyvin tuhoisa muille koralleille, jos joutuvat kosketuksiin keskenään. Pari kertaa näin on käynyt, kun sen päälle on pudonnut jokin paikaltaan irronnut koralli. Tai oikeastaan toisen kerran se putosi itse. Muutamassa tunnissa tuloksena on ollut pahaa jälkeä: Caulastrean kudos suli käytännössä kokonaan pois ja Pocilloporakin kuihdutti kosketuksissa olleet haaransa. Onneksi vain pari pientä. Melkoinen paholainen siis.  |
| Lobophyllum sp. |
Sitkeä selviytyjä
Muutoin tuo Lobophyllian polttama Pocillopora on positiivinen tapaus. Se tuotiin vanhaan altaaseen puolittain kuolleena rumiluksena, mutta toinen puoli siinä oli elossa ja kauniin tiilenruskea. Kuollut puoli sopivasti kiven koloon aseteltuna siitä on nyt kehkeytynyt oikein kaunis yksilö. Väri on vahva ja polyypit isosti auki. Vähän olen sen viihtymistä ihmetellytkin, kun se on aika alhaalla eikä mitenkään parhaassa paisteessa. Mutta siinä tuo on ja hyvin näyttää pärjäävän.
 |
| Pocillopora damicornis |
Elegantti tupsupää
Duncanopsammia axifuga tuli altaaseen samaan aikaan Stylophora pistillatan kanssa ja on voinut ja kasvanut hyvin. Tosin alkuvaiheessa, muutaman kuukauden jälkeen altaan silloinen Lysmata amboinensis -rapu järsi sitä nin pontevasti ja koko ajan, että se oli pitkät ajat aivan supussa. Olin jo antanut ravulle häätötuomion, mutten saanut sitä altaasta ylös. En tiedä, miksi se oli korallin kimpussa, mutta joka tapauksessa jonkun ajan kuluttua se lopetti. Sen jälkeen tuo elegantti tupsupää onkin ollut todellinen silmän ilo, ja siitä on riittänyt frägejä jo muillekin harrastajille.
 |
| Duncanopsammia axifuga |
En erityisesti täsmäruoki koralleja, paitsi joskus harvoin annan simpukan tai katkaravun paloja suoraan esim. vuokon tai Euphyllian lonkeroille. Uskon, että kaikki kuitenkin saavat jotain kiinni, kun pari kertaa viikossa annan pakasteita. Lisäksi laitan altaaseen säännöllisesti sekä phyto- että zooplanktonia ja noin kerran viikossa Tropic Marinin Reef Actifia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!