perjantai 17. marraskuuta 2017

Riutta 5 vee!

Onneksi on Facebook! Tänään se ystävällisesti muistutti minua siitä, että tasan viisi vuotta sitten oli päivä, jolloin nykyinen riutta-akvaario käynnistettiin. Se oli rankka päivä. Elävien evakuointi siirtoastioihin, vanhan altaan tyhjentäminen ja uuden kokoaminen ja lopulta täyttäminen vei koko päivän. Tällaiset tunnelmat kirjoitin blogiin silloin

Allas käynnistyy vuonna 2012.
Tällä hetkellä allas on jokseenkin tasapainossa ja harrastaminen tuntuu mukavalta. Mutta aina ei ole ollut näin. Kuluneet viisi vuotta ovat olleet pääosin tuskien taivalta. Sitä kuvittelee, että allas alkaa olla tasapainossa ja kehittymässä kohti unelmien riuttaa. Sitten seuraavassa hetkessä naamalle plätkähtää cyanoinvaasio kuin märkä rätti. Jos ei se ole cyanoa, se on pilkkutauti. Tai vihreä levä. On myös mahdollista, että ne tulevat kaikki yhtä aikaa.

Altaan perustamisen jälkeen ensimmäinen takaisku oli pilkkutauti. Puolisen vuotta perustamisesta hankittu uusi keltasilmävälskäri stressaantui ja tartutti myös keijukalan. Molemmat kuolivat. Melkoista tyhmyyttä minulta, kun laitoin suoraan pääaltaaseen kalan, joka oli vasta muutama päivä sitten saapunut liikkeeseen.

Seuraavaksi cyano alkoi nostaa päätään. Lopulta sitä oli koko pohjan mitalta ja kaikkien kivien pinnoilla. Joitakin herkimpiä koralleja, kuten ihana punainen Gorgonia, menehtyi sen alle. Eikä se cyano loppunut. Aloitin ballingin, lisäsin ruokintaa, vähensin ruokintaa. Vaihdoin vettä tiheästi ja sitten vain vähän. Millään ei ollut mitään vaikutusta. Koralleja tuli ja koralleja meni, pääosin ne ovat kuitenkin koko ajan pärjänneet aika mukavasti ja jotkut kasvavat ihan rehottamallakin.

Korallit voivat pääosin hyvin.
Kaloja cyano ei haitannut, ja ne olivatkin ilonaiheena näinä mustina (tai pitäisikö sanoa punaisina?) aikoina. Sain altaaseen unelmakalani eli neljä kappaletta mustavalkoisia perhoskaloja. Muutamassa kuukaudessa ne kiusasivat toisensa hengiltä ja jäljelle jäi vain yksi. Se elelikin sitten ihan sopuisasti muiden kalojen kanssa, kunnes tänä keväänä hyppäsi altaasta ja teki itsestään kapakalan.

Kohta perään alkoivat tippua muut kalat yksi toisensa jälkeen. Uskoakseni altaassa riehui jokin loistartunta, joka lopulta vei kaikki kalat kolmea lukuun ottamatta. Vasta muutama viikko sitten olen saanut hiukan uusia asukkaita, ja allas alkaa taas näyttää eloisalta.

Allas viisi vuotta perustamisen jälkeen.
Cyano piti pintansa yli kaksi vuotta. Sitten kesällä 2016 se alkoi itsekseen hävitä - vain vaihtuakseen uuteen vihreään niljakkeeseen. Tämä vihreä oli, jos mahdollista, vielä cyanoakin ikävämpää. Sitä ei saanut mitenkään poistettua ja sitä tuli aina vain lisää. Yritin kaikki temput, mutta mikään ei tehonnut siihen. 

Olin säätänyt valaistusta viimeksi cyanon häviämisen aikoihin, ja nyt alkukesästä päätin kokeilla vielä valaistusajan lyhentämistä. Kävi ilmi, että valoja säätäessään on syytä olla tarkkana niiden kanavien kanssa. Ettei mene valkoiset ja värikkäät sekaisin... 

Viimeiset viisi vuotta on kulunut hammasta purren, parempaan tulevaisuuten uskoen. Nyt se taitaa olla totta.

PS. Vedetään takaisin. Kanssaharrastaja jo ystävällisesti muistutti, että eihän tämä tasapaino ole kuin välitila kahden katastrofin välissä :-).