sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ruokaa!

Tähän asti ruokinta on ollut altaassani helppoa. Välskärille pääasiassa levää ja tuliherttualle ja vuokkokaloille lisäksi hiutaleita ja joskus vähän artemiaa tai mysistä sekä itse tehtyä kasvispainotteista pakasteruokaa..

Mutta perhosten saavuttua minulla on ollut hiukan vaikeuksia arvioida, miten paljon ruuan määrää täytyy lisätä. Perohoset ovat isoja ja nälkäisiä ja ovat aina halukkaasti syöneet kaiken, mitä olen altaaseen laittanut. Mutta paljonko on sopivasti? Kotona ollessani olen ruokkinut kalat noin kolme kertaa päivässä eri ruokia vaihdellen. Välillä ne joutuvat pärjäämään pelkillä hiutaleilla ja joskus on paastopäiviäkikn.

Testien mukaan veden kuormitus ainakin on kasvanut reilusti. Aikaisemmin nitraatti on pysytellyt hyvin alhaisena nollan ja yhden välillä; nyt se on noussut viiteen.

Lihamyllyllä raaka-aineista tulee sopivan karkeaa massaa

Koska hiutaleeet ja kaupan pakasteet tuntuvat olevan kovin hupenevaisia, tein tänään uuden annoksen omaa kalanruokaa. Ruuan lähtökohtana on merivesifoorumilla jaetut ohjeet ja ideat, joita olen sovittanut sen mukaan, mitä on ollut tarjolla. Tällä kertaa mentiin tällaisella reseptillä:
  • 100 g porkkanaa .
  • 100 g. herneitä
  • 100 g. kesäkurpitsaa
  • 50 g banaania
  • 250 g. Frutti di mare de lux -pakasteäyriäisiä (Äyriäistukku Oy):
    • katkarapu, mustekala, sinisimpukka, sydänsimpukka, surimi
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 10 ml vitamiinitippoja (Tropic Marin, Lipovit)
  • 10 spirulina-tablettia jauhettuna (ihmisille tarkoitettu, ei ollut muuta)
  • 3 tl. agar-agaria (liotettuna vajaaseen desiin vettä)
Myllytin kasvikset ja äyriäiset lihamyllyn hienoimmalla terällä ja sopivaa tuli. Sekaan vitamiinit, spiruliina ja lopuksi agar-agar. Tykkään käyttää tuossa mukana jotain sitovaa ainetta, koska muutoin ruoka hajoaa hienoksi hiutaleeksi, eivätkä kalat sitten oikein saa syötyä sitä.

Yhteensä massaa tuli noin 600 g. Pakastin levyinä Minigrip-pusseissa, mistä on helppo murtaa sopiva pala.

PS. 21.10. Nyt kun ruokaa on pari kertaa tarjottu, kannattaa reseptiä hiukan tarkentaa. Lihamyllyn karkeampi terä taitaa sittenkin toimia paremmin; ainakin näillä minun kaloilla, jotka ovat melko isoja. Myös agar-agarin määrää saa lisätä, nyt palat ovat melko hajoavaisia. Seuraavalla kerralla tuplasti.


torstai 9. lokakuuta 2014

Perhonen lensi pois

Neljän uuden perhoskalan Hemitaurichthys zoster yhteiselo ei ottanut rauhoittuakseen. Yksi perhosista oli aivan alusta alkaen erilainen ja erillään muista. Se oli toisaalta aggressiivinen muita kohtaan, toisaalta muut kolme rökittivät sitä. En sitten tiedä, mikä oli syytä ja mikä seurausta.

Melkein jatkuvasti joku oli jonkun kimpussa, ja tämä kiukkuinen oli oikeastaan koko ajan tummassa värityksessä ja evät pörhöllään. Olin jo kallistumassa ajatukseen, että se kannattaisi yrittää haavia pois, jotta tilanne rauhoittuisi.

Lopputuloksena kuitenkin oli, että toissayönä se yksi oli päätynyt kuivilleen lattialle. Löysin kalan vasta seuraavana iltana, jolloin se oli jo aivan koppura.

En tiedä, mitä yön pimeydessä oli tapahtunut. Etäisyyttä altaaseen oli kumminkin toista metriä, joten melkoisesti voimaa siihen lentoon oli tarvittu. Ilmeisesti vauhdikkaita pyrähdyksiä oli tapahtunut jo aikaisemminkin, koska mm. yksi Montipora digitata oli jokunen päivä sitten hajonnut frägeiksi.

Ne kolme jäljelle jäänyttä perhosta näyttävät nyt elävän sopuisasti, ja altaassa on muutoinkin selvästi rauhallisempaa.  Toivon, että rauha myös säilyisi eivätkä perhoset alkaisi enää kehittää mitään uutta kolmiodraamaa.

Ehkä lopputulos sinänsä oli sitten kuitenkin onnellinen, vaikka ajatus lattialle kuivumisesta ei kovin mukava olekaan.