No nyt se myrskyn lykkäs!




Kuva: Marko Taskinen, Rauma, Maanpää (HS.fin lukijakuvat)

 

Ja tapahtui niinä päivinä, että Tuulenjumalalta kävi käsky, että koko Suomen kaikki akvaristit oli koville pantaman. Nousi siis Tapani - joka oli norjalaisen Dagmarin huonetta ja sukua -  ja pyyhälsi Suomen yli lännestä itään, yhtään ketään säästämättä. Puita kaatui, sähkölinjoja katkesi ja kattopeltejä lensi ties minne.

Ja niin katkesivat sähköt kotitalouksista ja myös akvaarioharrastajien altaista: vedet kylmenivät, suodattimet hyytyivät ja virtaukset pysähtyivät. Lämpöön ja leppeyteen tottuneet kalat ja korallit saivat tutustua elämän kovempiin realiteetteihin. Monet eivät selvinneet; nääntyivät kylmyyteen ja puuttuviin virtauksiin, eivät jaksaneet sinnitellä likaantuvan veden kanssa.

Jotkut viisaat miehet ja naiset olivat varautuneet. Heillä oli varavoimaa UPSeissa ja aggregaateissa. Niillä sai pidettyä perustoiminnot yllä eikä katastrofi ihan heti ollut ovella.

Tässä valittuja paloja Aqua-webistä , kommentit läntisestä Suomesta:

Näin kirjoittaa nimimerkki Tate Riihikoskelta (merivesiallas):

• Mulla ollut nyt allas 12h ilman sähköä. Vortech backupbatteryllä meni toi 12h kahdella pumpulla, sitten petti kisahermo ja hain agregaatin kaverilta lainaksi. Puita on pitkin pihoja ja linjoja ja yhtään sähköyhtiönmiestä ei ole pihoilla vielä näkynyt. Tarvinnee hankki tuollainen agregaatti ihan omaksi turvaksi tästä oppineena. Pakastimessa sulaa noin 200e pakasteruuat eli stanan hauskaa on...

Ja  nimimerkki Nallurainen Loimaalta komppaa (makean veden altaita, merivesiallas):

• Eilen oli 9 tunnin katkos sähköissä, makeavesialtaita 3 ja tää pieni meripurkki.
  Kaikissa altaissa kaikki elävä ehti voimaan pahoin.
  Agrekaatti on, sain sen toimimaan ehtoopäivästä, bensa kun oli lopussa, mutta bensaa ei saanu ennen kun oli tiet raivattu auki.
  No oli siinä agregaatissa jotain muutakin vikaa, meni tunti sen kanssa turatessa vielä isää ennen kun sai käyntiin.

Sekaan vähän iloa, ilman varavirtalähteitäkin voi selvitä, nimimerkki Manowar, Laitila (merivesiallas)

• Pari viikkoa sitten oli 3 h sähkökatkos, silloin luulin, että kaikki on menetetty... mutta kuinka ollakkaan tappioilta säästyttiin, ja eilen oltiin 10h ilman sähköä ja tänä aamuna 3h, tuon 10h jälkeen näytti että kaloille voi sanoa hyvästit mutta onneksi virkosivat, mutta en tiedä kuinka montaa katkosta vielä kestävät
  
  Niin ja vakuutus yhtiö lupasi korvata kaikki altaassa tapahtuvat vahingot, mutta eipä se siinä kohtaa lohduta, kun ei näitä ole myynnissä joka kaupungissa...

Mutta vielä jatkuu puhuri ja möyryäminen, hurjalta vaikuttaa tuulen voima ja puiden taipuminen. Eikö jo saanut akvaristi mittaansa täyteeen, eikö jo muka uskonut?

Uskoi kyllä: siis lopu jo myrsky!

Pari nystyrää

Pienestä sitä ihminen ilahtuu. Siihen riittää pari milliä uutta kasvua sinisessä Acroporassa. Kuten blogia ehkä aikaisemminkin lukeneet tietävät, on tuon riutta-altaani valaistus hyvin vaatimaton: vain reilut 0,4 wattia per litra. Sillä ei kovin vaativia eikä värikkäitä kivikoralleja kasvatella, eikä etenkään pienipolyyppisiä sellaisia.

Niinpä minulla ei niitä sitten juuri olekaan. Mutta sininen Acropora löytyy; parhaalla paistepaikalla kivikasan päällimmäisenä. Se on ollut altaassa nyt reilut puoli vuotta. Liikkeessä se oli hohtavan sininen ja upea, mutta hukkasi valitettavasti hienon värinsä meille saavuttuaan. Pitkään se tuijotti minua valjuna ja syyttävänä, odotti selvästi arvoisiaan olosuhteita. Mutta kun niitä ei tullut, päätti sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkoi syksyn mittaan syventää väriään. No, ehkä siihen vähän vaikutti myös se, että aloin lisätä altaaseen koralliravinteita ja vähän myöhemmin myös erikseen ruokaa koralleja varten. ..  Joka tapauksessa vähitellen Acropora alkoi hehkua yhä voimakkaampaa sineä, ja yhtenä päivän siitä olikin tullut kivikasan kruunu. 

Tänään sitten huomaisin, että Acropora on pukannut pintaansa pari uutta nystyrää. Se on alkanut kasvaa! (Pahoittelen kuvan huonoa laatua, ei riitä osaaminen eikä vehkeet). Pientähän tuo kasvu on, eikä siitä varmaan moni muu mitään iloa saisi revittyä. Mutta noilla valoilla ja tällä tietämättömyyden tasolla olen kyllä tosi iloinen. Tunnen kasvattajan ylpeyttä. Vähän samaan tapaan kuin keväällä ensimmäisten tomaatintaimien noustessa pintaan mustan mullan alta.

En tule saamaan joululahjaksi timantteja tai kultaisia rannerenkaita, mutta sainpahan kaksi upeaa nystyrää!