Pienestä sitä ihminen ilahtuu. Siihen riittää pari milliä uutta kasvua sinisessä Acroporassa. Kuten blogia ehkä aikaisemminkin lukeneet tietävät, on tuon riutta-altaani valaistus hyvin vaatimaton: vain reilut 0,4 wattia per litra. Sillä ei kovin vaativia eikä värikkäitä kivikoralleja kasvatella, eikä etenkään pienipolyyppisiä sellaisia.
Niinpä minulla ei niitä sitten juuri olekaan. Mutta sininen Acropora löytyy; parhaalla paistepaikalla kivikasan päällimmäisenä. Se on ollut altaassa nyt reilut puoli vuotta. Liikkeessä se oli hohtavan sininen ja upea, mutta hukkasi valitettavasti hienon värinsä meille saavuttuaan. Pitkään se tuijotti minua valjuna ja syyttävänä, odotti selvästi arvoisiaan olosuhteita. Mutta kun niitä ei tullut, päätti sitten ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkoi syksyn mittaan syventää väriään. No, ehkä siihen vähän vaikutti myös se, että aloin lisätä altaaseen koralliravinteita ja vähän myöhemmin myös erikseen ruokaa koralleja varten. .. Joka tapauksessa vähitellen Acropora alkoi hehkua yhä voimakkaampaa sineä, ja yhtenä päivän siitä olikin tullut kivikasan kruunu.
Tänään sitten huomaisin, että Acropora on pukannut pintaansa pari uutta nystyrää. Se on alkanut kasvaa! (Pahoittelen kuvan huonoa laatua, ei riitä osaaminen eikä vehkeet). Pientähän tuo kasvu on, eikä siitä varmaan moni muu mitään iloa saisi revittyä. Mutta noilla valoilla ja tällä tietämättömyyden tasolla olen kyllä tosi iloinen. Tunnen kasvattajan ylpeyttä. Vähän samaan tapaan kuin keväällä ensimmäisten tomaatintaimien noustessa pintaan mustan mullan alta.
En tule saamaan joululahjaksi timantteja tai kultaisia rannerenkaita, mutta sainpahan kaksi upeaa nystyrää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!