 |
| Keijukala ja Lobophyllia sp. |
Kyllä se vaan taitaa niin olla, ettei kerralla saa mitään hyvää aikaiseksi. Ei ainakaan ensimmäistä merivesiallasta pystyttäessään. Eilen vietin tovin jos toisenkin netissä katsellen persoonallisia, kiinnostavia ja harmonisia riutta-akvaarioita. Kateus kuulemma vie kalatkin järvistä; nähtäväksi jää, mitä se saa aikaiseksi kanssaharrastajien akvaarioissa.
Allas täyttää tammikuussa vuoden. Se on low-tech ja myös eliöstön suhteen melko vaatimaton. Tyytymättömyyteni ei kuitenkaan niinkään johdu näistä seikoista, vaan siitä että altaan sisustus on tylsä ja luonnoton. Ja kuten jo edellisessäkin postauksessa totesin, kivet on siten aseteltu, että niihin ei kovin helposti saa koralleja kiinni niin, että kaikki saisivat riittävästi valoa. Olin kyllä etukäteen suunnitellut, piirtänyt ja miettinyt. Mutta kun pitelee ensimmäistä kertaa elämässään käsissään eläviä kiviä, eivät ne sitten helposti istukaan siihen paperille piirrettyyn suunnitelmaan. Tulee huoli siitä, että kuinkahan monta kertaa niitä oikein voi siirrellä, ettei mitään kuole? Tai pääseekö vesi nyt kunnolla virtaamaan kasan läpi? Jos nyt vielä kosken tähän, koko röykkiö varmaan romahtaa. Ja romahtihan se...Valmista kumminkin tuli, muttei ihan sellaista kuin mielikuvituksessani oli siintänyt.
Eli oikeastaan koko juttu pitäisi rakentaa alusta alkaen uudelleen nyt, kun alkaa olla jonkinlainen käsitys siitä, miltä sen oman altaan pitäisi näyttää. Ja miten sen voisi toteuttaa. Huokaus.
Arvaan, että tässä kohdassa mahdollinen lukija vetää suutaan hymyyn ja ajattelee, että altaan vaihtotarvettahan tässä nyt selvästi perustellaan. Voi se olla sitäkin. Isompaa allasta en halua, tämä on kooltaan oikein sopiva. Mutta takalasi on aika pahasti naarmuilla ja ala-altaallisen setin rakentaminen on alkanut houkutella. Sillä tavoin saisi varmaan siistimmän ja ehkä hiljaisemmankin kokonaisuuden. Vaikka eihän tuo varsin pahaa ääntä pidä nytkään.
Valoa ei tällä hetkellä ole riittävästi todella hienojen ja värikkäiden kivikorallien kasvattamiseen. Enempää watteja en haluasi, kun tämä harrastus jo muutoinkin on ympäristöeettisesti siinä ja siinä. Ledejä siis, mutta mistä ja millaisia? Vaihtoehtoja löytyy niin kotimaasta, Euroopasta kuin Kiinastakin. Ja osaava tekee itse (ei siis koske minua). Sopivia ja kelvollisia ratkaisuja lienee useita, tarvittavan rahatukun paksuus vain vaihtelee.
Tässäpä sitä on pohdittavaa altaan ensimmäistä vuosipäivää odotellessa. Siihen asti ainakin mennään tällä!
Ledeihin siirtyminen on meilläkin lähivuosina edessä, tosin juuri tuli uusittua polttimot monimetallivalaisimeen.
VastaaPoistaVeikkanpa että niitä kiviä ja koralleja siirrellään vielä moneen kertaan sitä mukaa kun frägit kasvavat ja kuolevat ja levääntyvät ja jäävät toistensa varjoon ja taistelevat. Titmarschin puutarhasuunnitteluohjelmissa oli monia näkökohtia jotka sopivat akvaariosuunnitteluunkin. Yksi mitä itse pidän tärkeänä on yllätyksellisyys: lisää mielenkiintoisuutta kun kaikkea ei näe kerralla, vaan kalat pääsevät uimaan kivikasojen taakse ja luoliin ja tunneleihin.
terveisin Elena
ps. kiva blogi !
Kiitos Elena!
VastaaPoistaJuuri sitä yllätyksellisyyttä minäkin tarkoitan mielenkiintoisuudella. Ja toden totta: samaa haetaan usein puutarhoissa. Mainiota, että nostit tuon esille.
Nyt on kumminkin hyvä, kun on joku lähtökohta. Tietää edes vähän, miten haluaa - tai ei halua - altaansa laittaa.
Mukavaa, että löysit tänne!
M.
Ala-altaallinen kokonaisuus voi olla hiljainen - tai sitten ei. Itselläni on valmis (joskin vähän tuunattu) Deltecin setti ala-altaineen, ja voi hyvänen aika sitä tuskaa mitä tuotti sen saaminen inhimillisen kuuloiseksi. Alussa systeemi kuulosti astianpesukoneelta, ylivuoto lorisi ja lotisi, putket resonoivat keskenään, ylitehokas nostopumppu plus pinnantasurin pumppu ja vaahdottimen pumppu resonoivat tekniikkaosaston akryylialtaiden kanssa, akryylialtaat resonoivat kaapin kanssa ja takana oleva kiviseinä kaiutti kivasti kaiken seinän läpi olohuoneesta makuuhuoneeseen.
VastaaPoistaEnsimmäinen viikko tämän ihmeen kanssa meni tekniikkakaapissa kykkiessä ja putkia ja pumppuja eristäessä. Parina yönä kävin napsaisemassa tylysti nostopumpun pois päältä ja streamit sekä ylä- että ala-altaaseen vettä kierrättämään, kun en vaan saanut nukuttua.
Ajan myötä nostopumppu vaihtui pienempään, alakaappiin asennettiin äänenvaimennuslevyä, joka ainoa putken pätkä ja mekaaninen härpäke on eristetty silikonipehmustein. En tiedä onko kuulo huonontunut vai hiljennysoperaatio tuottanut tulosta, mutta enää ääni ei ahdista niin paljoa. Silti on joskus ikävä low-tech -akvaariota, jossa ainoa hurina lähti streameista. Those were the days!