Punaisen pumpulin paluu ja muuta valitusta

Stylophora pistillata ja Acropora sp.

Aloittelevan riutta-akvaristin elämä on siitä viheliäistä, että joka päivä on mahdollista törmätä uusiin ongelmiin, joiden ratkaisemiseksi ei osaa tehdä yhtään mitään. Edellisessä postauksessa murehdin korallien hiipumista ja nyt jo kertaalleen vähentynyt punainen pumpulilevä on riehaantunut uudelleen.  

Punainen nukka täyttää kivien pinnat ja kerääntyy korallien koloihin. Ei kovin kaunista, ja jostakin epätasapainosta se kertonee.  Mutta mistä? Käytän käänteisosmoosilaitteella puhdistettua vettä, josta vaihdan säännöllisesti n. 15 % kahden viikon välein. Pitäisikö se tehdä useammin? Veden kuormittumista mittaavat arvot ovat nollilla. Alkaliteetti ja pH ovat alarajoillaan (dKH 7 – 8, pH 7.8); voisiko siinä olla syy? Mitä ihmettä voisin tehdä toisin?

Eilen laitoin altaaseen pienen sisäsuodattimen ja harjasin pumpulilevää irti, minkä sain. Sinne suodattimeen se imeytyi kauniisti, ja aamulla oli helppo nostaa suodatin levineen pois. Samalla imuroin vähän pohjaa, kun se on ollut aika töhkäinen, vaikka ruskoraitatokko sitä ahkerasti seulookin.

Murhemielin laitoin huonoon kuntoon joutuneet korallit Turbinaria reniformiksen ja Zoanthuksen roskiin. Ei niissä näkynyt elpymisen merkkejä, päinvastoin.

Ja sitä paitsi koko altaan kivet on ihan tyhmästi ladottu; ei niihin saa mitään kaunista korallikasvustoa ikinä edes kiinnitettyä. Kasan päällimmäisenä on litteä isohko kivi, joka jättää alapuoliset rakenteet pimentoonsa. Ei niissä sitten mikään kasva. Ja takalasikin on ihan naarmuilla.

Lobophyllia sp.

Jos positivismia haluaa harrastaa, niin onhan jotain hyvääkin: ei ole sinilevää eikä kait kuplalevääkään. Ei lasiruusuja eikä laakamatoja. Ja pitkään valjua naamaa näyttäneet sininen Acropora ja  Stylophora pistillata ovat nyt suureksi ilokseni ruvenneet hehkumaan syvää sineä ja imelää pinkkiä. Viime lauantaina Siniriutasta tarttui mukaan uusi Lobophyllia sp. Sekin on kaunis, ja tiilenpunainen väritys voimistuu päivä päivältä.

Ehkä se tästä sitten taas jotenkin… ilahduttavaa olisi kuulla kanssa-akvaristien selviytymistarinoita, etenkin punaisen levän hävittämisestä.