On tämä aika vaikeaa. Juuri, kun kaikki tuntui olevan varsin hyvin, näyttää osa koralleista nyt hiipuvan. Edellisessä kirjoituksessa mainitun Turbinaria reniformiksen taisin omin toimin tärvellä. Olen antanut itseni ymmärtää, että on hyvä uittaa kaikki uudet korallit miedossa jodiliuoksessa ennen altaaseen laittamista. Siten voidaan mm. torjua laakamatoja ja muita ei-toivottuja eliöitä. Niinpä siis upotin Turbinarian Tropic Marinin Pro-Coral cure–liuokseen. Muutaman päivän kuluttua upotuksesta Turbinaria alkoi ruskettua keskiosastaan. Siitä viikon kuluttua kaunis keltainen värikin alkoi haalistua.
Asiasta Aqua-webissä kysyttyäni syyksi arveltiin jodidippausta. Arveltiin myös korallin olevan mennyttä. Voi murhetta!
Altaassa jo monta kuukautta ollut Zoanthus voi myös erittäin huonosti. Ennen se oli hyvin tuuhea ja aina polyypit auki. Nyt polyypeista suurin osa on irronnut ja ne loputkin ovat melkein kokonaan kiinni. Paljasta kiveä on tullut näkyviin vaikka kuinka paljon.
Eikä tässä vielä kaikki: silmäteräni, ihanainen Duncanopsammia axifuga on niin ikään viime aikoina sinnikkäästi pitänyt itseään supussa. Enää eivät kauniit lilansävyiset polyypit liehu virtauksessa kuin harvoin. Ja silloinkin vain pieni osa niistä on kerrallaan auki. En osaa arvella, mikä on vikana. Lysmata amboinensis -rapu kyllä jostain syystä järsii sitä ahkerasti. En tiedä, voisiko johtua siitä. Yritin jo hankkiutua ravusta eroonkin, mutten saanut sitä kiinni.
En ole vielä poistanut Turbinariaa altaasta. Odotan ihmettä, jos se vaikka vielä jaksaisikin uudistaa itsensä. Kai kaikilta aina joskus kuolee joku koralli, mutta silti tunnen nyt jokseenkin suurta taitamattomuutta.
Voi miten surullista! Vedessä kasvattaminen on varmaan haasteellisempaakuin maapuutarhassa,vaikka sattuuhan niitä epäonnistumisia kaikkialla, missä eläviä kasvavia hoidetaan.
VastaaPoistaKiitos myötätunnosta, Eevali. Vaikeaa tämä on sen tähden, että on niin paljon sellaista, mitä ei vain tiedä. Vaikka olen lukenut paljon ja yrittänyt hankkia tietoa, tapahtuu oppiminen silti kantapään kautta.
VastaaPoistaSympatiaa täältäkin. Joskus (tai tässä harrastuksessa usein) tosiaan tuntuu, että joka ainoa asia on opittava vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Omillakin altailla tuntuu olevan etsikkoaika jatkuvasti meneillään - kun saa jonkin asian toimimaan, niin toimelias ihmisen mieli keksii kokeilla jotakin uutta... ja taas mietitään, että mitä nyt tulikaan tehtyä.
VastaaPoistaToivottavasti turbinariasi selviää!
Voi Annukka, todella on niin, että ihmisen mieli on toimelias! Vaikka tämäkään allas ei ole juuri muuta kuin aluillaan, sitä jo takaraivossaan miettii, miten sitä voisi kehittää "seuraavalle asteelle".
VastaaPoistaMukavaa, kun löysit tänne. Sinun blogistasi aikoinaan löysin yhden riemastuttavimmista lukemistani riuttajutuista. Tai siis murheellinenhan sekin oikeasti oli.
Heh, joskus akvaariopalstoja lukiessa tuntuu, että ihmiset raportoivat julkisesti vain ne onnistumiset. Minusta aloittelijoille olisi tärkeää saada myös sitä "ei-ainakaan-näin" -ohjeistusta, koska niitä snafuja takuulla sattuu kaikille. Tämä blogisi oli hyvä löytö, vähän vertaistukea. :) Pitäisi varmaan itsekin hieman päivittää onnistumisia ja etenkin niitä juttuja, jotka eivät ihan menneet niinkuin Strömsössä (tai Reefkeepingissä?).
VastaaPoista