Uusia asukkaita

Keltavälskäri

Allas on ollut pystyssä nyt reilut puoli vuotta. Lähinnä työkiireiden takia se on saanut tekeytyä hyvinkin hitaasti ja rauhallisesti. Ehkä hyvä niin, sillä mitään valtavan suuria vastoinkäymisiä ei ole ollut. Elämää on lisätty vähitellen, pääpaino ollut koralleissa. Ei niidenkään määrissä tai komeudessa vielä kehumista ole, mutta onhan niitä nyt kuitenkin jo muutama. Korallien vaatimattomuus johtuu ainakin osaltaan vähäisestä valaistuksesta.

Altaassa vallinnut autiuden tunne lienee kumminkin pääasiassa johtunut kalojen vähäisyydestä. Kaksi vuokkokalaa ja yksi herttuakala eivät juuri ruuhkaa aiheuta, ja mielenkiintoisuudestaan huolimatta allas on näyttänyt jotenkin elottomalta.

Viikonvaihteessa viimein tapahtui väestöräjähdys, kun kalojen määrä yli kaksinkertaistui. Kim Söderbergin ystävällisellä opastuksella Siniriutasta lähti mukaan kolme hohtavaa koralliahventa ((Pomacentrus alleni), yksi keltavälskäri (Zebizasoma flavescens) ja yksi ruskoraitatokko (Amblygobius phalaena).

Johan tuli eloa! Pari tuntia kotiutuksen jälkeen koralliahvenet uivat kuin kotonaan altaan keskiosassa, tokko seuloo pohjaa ja keltavälskäri neuvottelee herttuakalan kanssa kaapin paikasta. Vuokkokalat ovat selvästi ymmällään tästä kaikesta. On oikein mukavaa vaihteeksi katsella vilkasta liikettä ja uusia asetelmia.

Kalojen lisäksi altaaseen päätyi myös pari uutta korallia: keltainen litteä pyörylä Turbinaria reniformis ja Euphyllia ancora. Hienoja ovat molemmat ja tuovat paljon lisää ilmettä.

Voipi olla, että taas vierähtää altaan edessä tovi jos toinenkin.