maanantai 26. helmikuuta 2018

Vähän isompi vedenvaihto

Altaassa on asiat tällä hetkellä melko mukavalla mallilla. Kalat ovat terveinä eikä leviä juurikaan ole  (kop kop). Tilanne saattaa toki olla alkua uudelle ekokatastrofille, mutta iloitsen siihen asti!

Tiedän, että hiukan nitraattia altaassa ei ole pahasta; toisten mukaan se on jopa tarpeellista. Olematon nitraatti yhdessä hiukankaan kohonneen fosfaatin kanssa on loistava kasvualusta mm. cyanolle.

Itse olen aina ajatellut, että vähemmän on parempi, ja sen takia olen hiukan huolissani seurannut hiljalleen nousevia nitraattilukemia. Viime aikoina nitraattia on ollut noin 40 - 50 mg/litra.

Lysmata amboinensis on aina valmiina kuvaan!
Vaihdan vettä säännöllisesti viikon tai kahden välein noin 10 prosenttia kerrallaan. Niin pienellä määrällä ei juuri ole vaikutusta nitraattiarvoihin.

Lopetin äsken kolmen viikon "UV-kuurin",  ja ajattelin, että vähän isompi vedenvaihto olisi sen jälkeen paikallaan. Samalla laskisi nitraattikin. Päätin vaihtaa vedestä noin puolet, eli 300 litraa.

Vesitynnyri melkein tammea.
Noin iso vedenvaihto on jo jonkinlainen operaatio. Minulla oli käytössäni uusi 240 litran vesitynnyri ja lisäksi tavallinen vedenvaihtosaavi 60 litraa. Tynnyri on tarkoitettu puutarhan  kasteluvedelle, mutta vielä käyttämätön ja siksi oikein sopiva tähän tarkoitukseen. Materiaali on elintarvikemuovia.

Tein RO-veden saunan pesuhuoneessa; aikaa veden valumiseen meni kaksi vuorokautta. Suola sekosi siinä samalla pienen nostopumpun voimin. Koska vesi oli todella kylmää, piti sitä lämmittää kuumentamalla parikymmentä litraa kattilassa. Lämppärikin minulla oli, mutta se ei oikein jaksanut lämmittää noin isoa vesimäärää.  

Vanhan veden lappoaminen pois altaasta oli sekin oma lukunsa. Matkaa altaasta wc:n puolelle on muutama metri ja sen takia vesi valuu aika hitaasti. Loppupuolella pumppasin vettä myös saaviin, mikä hiukan nopeutti asiaa. Reilut puoli tuntia siihen kuitenkin meni. Altaaseen jäi vettä parikymmentä senttiä, mikä riitti kaloille ja muille otuksille oikein hyvin. 

Pumppujen ja lappojen kanssa touhuaminen on suht kevyttä hommaa. Todellinen työn sankari oli Perheenpää, joka kantoi sen 300 litraa pesuhuoneesta altaaseen. Aika monta reissua siitä tuli. 

Ja se nitraattiarvo: se luonnollisesti putosi puoleen eli noin 20 mg/litraan. Ei se vieläkään ole kovin vähän. Laitoin biopelletit kiertoon, mikä toivoakseni myös auttaa asiaa.  

Koska aikoinaan erilaisten levien poistopuuhissa altaasta poistui jonkun verran myös hiekkaa, ei uuden elävän hiekan lisääminen ehkä olisi pöllömpi idea sekään. Ja ehkä vähän uutta elävää kiveä ala-altaaseen?



sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Välskärinvaihtoviikot

Altaan uusin asukas on pastellivälskäri (Acanthurus japonicus). Sellaista tarjottiin minulle jo loppuvuodesta, mutta en silloin uskaltanut ottaa, kun kala oli vasta tullut maahan ja selviäminen epävarmaa. Mutta kiinnostuin lajista, ja pari viikkoa sitten Reeftonilla rauhassa kotiutettu yksilö siirtyi omaan altaaseen.

A. japonicus kasvaa parikymmensenttiseksi, ja altaan minimikooksi suositellaan lähteestä riippuen noin 450 litraa. Pidän oman altaani mieluusti väljästi asutettuna enkä tahdo liian suuriksi kasvavia kaloja. Pastellivälskärille 540 litraa on siinä ja siinä, mutta toivoakseni allas muutoin tarjoaa sille hyvät olosuhteet. Usein kai kalat myös jäävät akvaarioissa pienemmiksi kuin mitä luonnossa kasvaisivat.  Ainakaan keltavälskäri ei kuuden vuoden aikana juuri ole kasvanut.  


A. japonicus levittelee komeita eviään, keltavälskärin laita on vähän huonommin.

Loppusyksystä hankitut uudet kalat ovat voineet hyvin ja allas tuntuu muutenkin olevan tasapainossa. Vain keltavälskäri on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Vaikka se selvisi viime kevään tautiepidemiasta, värin haalistuminen ja selkäevän syöpyminen vain jatkuivat. Sen nahka on näyttänyt paikoin muhkuraiselta, ikään kuin loisien kiusaamalta. Lopulta selkäevästä ei ollut jäljellä enää juuri mitään. Aloin miettiä, että ehkä olisi parempi poistaa keltavälskäri muonavahvuudesta.

Haavin kanssa sitä ei ollut toivoakaan saada kiinni, joten hankin läpinäkyvän kala-ansan.  Ansa toimi toivotulla tavalla, ja keltavälskäri ui sisään varsin nopeasti sinne asetetun leväherkun perässä.

Ennen japonicuksen tuloa olin laittanut UV-suodatuksen käyntiin, jotta vedessä olevien haitallisten mikrobien määrä vähenisi. Pidän sitä nyt käynnissä vielä pari viikkoa, ja sen jälkeen palaan normaaliin. Ehkä laitan perään vielä lyhyen Voogle-kuurin kaloja vahvistamaan. 

Sinnikkään vihreän limalevän takia käyttöönottamani Zeovit-systeemin olen myös lopettanut. Levän syyksihän selvisi nurinperin säädetyt valot, eikä korjausliikkeen jälkeen levää ole enää näkynyt. 

Tarkoitus on jossakin vaiheessa laittaa perinteiset bio-pelletit uudelleen kiertoon. Nitraatti pysyttelee jatkuvasti varsin korkeissa lukemissa (n. 35 mg/l.) ja mieluusti yrittäisin saada sitä vähän alemmas.