On ollut parempiakin päiviä

Tauti etenee

Tämä päivä tulee jäämään historiankirjoihin erään riutta-akvaristin mustana päivänä. Siihen kuuluu kiroilua, korallinkappaleita ja ruumiitakin. Jälleen kerran on todistettu, että jos joku voi mennä pieleen, se myös menee.

Viikko taaksepäin huomasin, että  maaliskuun alussa ostamani Acropora efflorescens alkoi valkaistua juuresta. En kovin vielä tuosta huolestunut, vaan annoin asian olla. Muutaman päivän poissaolon aikana valkaistuminen oli kuitenkin edennyt lähes puoleenväliin korallin korkeutta. Tein, minkä ymmärsin ja napsaisin korallin poikki terveestä kohdasta. Ajatuksena oli, josko jonkun frägin pätkän saisi pelastettua. Mutta ei, muutamassa tunnissa nuo frägit vetivät kokonaan valkoisiksi ja se oli sitten siinä.

Voi, miten pieninä palasina onkaan…

No, altaassa oli vielä muutama muukin uusi koralli odottamassa sijoittamistaan omille paikoilleen Mm. mukavan kokoinen levymontipora (kuva edellisessä postauksessa). Se oli kiinni tosi isossa kivenmoukurassa, jota ei oikein saanut sopimaan mihinkään. Siispä pilkkomaan kiveä pienemmäksi. Vanha kunnon Mora ja vasara; siinä hyvät työvälineet. Ensimmäinen isku, ja kivestä irtosi hankala kulma. Toinen isku, ja kivi tuli vielä sopivammaksi. Kolmas isku teki siitä melkein täydellisen. Melkein. Neljäs isku kiveen, ja koralli pirstoutui kappaleiksi kuin posliinikuppi.

Liimasin isoimman palan sopivaan paikkaan kivikasaan koralliliimalla ja toivon, että se jatkaisi hajonnutta elämäänsä siinä. Pari muutakin kappaletta ovat tallella, mutta niiden ennuste ei ehkä ole kovin hyvä.

Päistikkaa kivikkoon

Ja kerrotaan sitten samoin tein vielä muutkin murheet. Ensimmäisen altaan lähes ensimmäinen koralli, eli sininen hieno Acropora oli männä viikolla poissa ollessani  tipahtanut päälleen kivikasaan. Tietysti. Eiväthän ne koskaan silloin tipahda, kun itse on paikalla. Ei se siellä kovin monta päivää ollut, mutta närkästyi silti perin juurin. Kaunis kirkas sini on muuttunut nyt kokonaan mudanväriksi. Hengissä se kuitenkin on, ja ehkä positiivinen ihminen näkisi siinä jotain ihan pientä sinerrystä, aivan aavistuksenomaista. Toivon parasta.

Lisäsi kuplavuokko on polttanut naapurinsa, eli vihreän Acroporan. Acro on tarttunut kivenkoloonsa niin tiukasti, etten voi edes siirtää sitä ilman, että hajoaa palasiksi. Vuokon hävittäminen on käynyt mielessä…

Sakset nurkkaan

Erakkorapu punaisine säärineen

Eikä tässä vielä kaikki: Lysmata Amboinensis-puhdistajarapu heitti sakset nurkkaan jokunen viikko sitten. Ihan tuosta vain, mitään etukäteen ilmoittamatta. Eli puhdistuspalvelut ovat sitten olleet vähissä sen jälkeen. Nyt alkaa näyttää siltä, että ainakin Keltavälskäri kaipaisi jo tarkkoja saksia kiduksiaan puhdistamaan. Uudet puhdistajat odottavat jo onneksi noutajaansa Vihdissä, eli kohta taas palvelu pelaa.

Mutta mahtuu päivään sentään yksi ilonaihekin: punajalkainen erakkorapu näyttäytyi tänään ensimmäistä kertaa altaaseen saapumisensa jälkeen. Ehkä tästä vielä noustaan!