Hiljaiseloa

Paljon on vettä virrannut ylä- ja ala-altaan väliä sitten viime päivityksen. Keväinen pilkkuepidemia pysäytti
uudet hankinnat ja oikeastaan kaiken muunkin. Pariin kuukauteen pilkun jälkeen en tehnyt altaassa juuri muuta kuin vaihtelin vesiä. Halusin rauhoittaa tilanteen mahdollisimman hyvin ja pidin kädet poissa altaasta tykkänään. Lisäksi käytin UV-valoa noin kuukauden ajan. Pääosin se oli päällä päiväaikaan, jotta yöllä liikkuva pieneliöstö säilyisi paremmin hengissä.

Lopulta taisin päästä tuon taudin kanssa kuitenkin aika vähällä, sillä sen mukanaan tuoneen keltasilmävälskärin (Ctenochaetus strigosus) lisäksi meni vain keijukala (Gramma loreto). Mutta kyllä se silti harmitti. Eniten ehkä harmitti oma tyhmyys siinä, että laitoin suoraan pääaltaaseen kalan, joka oli vasta muutama päivä sitten saapunut liikkeeseen.

Haalistuvat korallit

Kesän tullen allas sai edelleenkin olla vähällä huomiolla, sillä puutarha houkutteli enemmän. Vesiarvojen seuraamisen ja vedenvaihtojen lisäksi ei juuri muuta. Heinäkuussa huomasin, että osa koralleista näytti aikaisempaa huonommilta. Värit haalistuivat ja lopulta etenkin yksi acropora (Bali Green Slimer) ja vihreä tikkumonti näyttivät siltä, että oli vain ajan kysymys, milloin ne kuolevat kokonaan. Syytä en osannut löytää. Olosuhteet eivät olleet muuttuneet, lämpötila ei ollut korkea, vedenvaihdot olivat säännöllisiä, ruokinta ennallaan. Vain suola ja kalsiumhydroksidi olivat vaihtuneet toisen merkkisiin. Ehkä siinä ainakin osasyy?

Duncanopsammia axifuga

Mutta sitten tilanne kääntyikin taas paremmaksi, itsekseen ilman sen kummempia toimenpiteitä. Nyt näyttää siltä, että menetetyiksi arvelemani korallit ovat alkaneet toipua. Heinäkuusta alkaen olen tosin lisännyt altaaseen säännöllisesti yhden Prodibion Reef Booster -ampullin kerran viikossa. Sillä varmaan on jotain vaikutusta. Tällä viikolla aloitin myös uuden koralliruuan käytön, Pohl´sin Coral Vitalizer.

Lisää asukkaita mahtuu
Altaassa on vettä puoli kuutiota, mutta kaloja vain neljä ja nekin kaikki varsin pienikokoisia: vuokkokalapariskunta (Amphiprion ocellaris), keltavälskäri  (Zebrasoma flavescens) ja tuliherttua (Centropyge loriculus). Niinpä kalastotäydennys taitaa nyt viimeinkin olla ajankohtainen.

Perhoskala (Hemitaurichthys zoster) on vahva suosikki, ja sen sopivuutta ja saatavuutta nyt selvitellään. Yksi tai kaksi tuollaista raitapaitaa, ja lisäksi ehkä uusi keijukala. Silloin tilaa ehkä jäisi vielä joillekin myöhemmillekin hankinnoille. Minun altaani saa joka tapauksessa olla mieluummin väljästi asutettu kuin kovin täynnä. Pidän siitä, että kaloilla on tilaa uida ja olla rauhassa.

Blastomussa wellsi

Jo ensimmäisessä altaassa ollut Herra Hispidus (Stenopus hispidus) on siirtynyt muille vesille. En tiedä, tuliko matkamittari täyteen vai mikä, mutta enää sitä ei näy. Se taisi vuokkokalojen ohella olla pitkäaikaisin asukkaamme, noin kaksi ja puoli vuotta. Sen verran jyhkeän näköinen otus ja hauska seurattava se oli, että uusi on kyllä hankintalistalla.

Nyt kun kesä alkaa kääntyä kohti loppuaan, luulen että allaskin saa taas enemmän huomiota osakseen. Ehkäpä myös päivityksiä blogiin tulee viime aikoja tiheämmin.