Ruokaa!

Tähän asti ruokinta on ollut altaassani helppoa. Välskärille pääasiassa levää ja tuliherttualle ja vuokkokaloille lisäksi hiutaleita ja joskus vähän artemiaa tai mysistä sekä itse tehtyä kasvispainotteista pakasteruokaa..

Mutta perhosten saavuttua minulla on ollut hiukan vaikeuksia arvioida, miten paljon ruuan määrää täytyy lisätä. Perohoset ovat isoja ja nälkäisiä ja ovat aina halukkaasti syöneet kaiken, mitä olen altaaseen laittanut. Mutta paljonko on sopivasti? Kotona ollessani olen ruokkinut kalat noin kolme kertaa päivässä eri ruokia vaihdellen. Välillä ne joutuvat pärjäämään pelkillä hiutaleilla ja joskus on paastopäiviäkikn.

Testien mukaan veden kuormitus ainakin on kasvanut reilusti. Aikaisemmin nitraatti on pysytellyt hyvin alhaisena nollan ja yhden välillä; nyt se on noussut viiteen.

Lihamyllyllä raaka-aineista tulee sopivan karkeaa massaa

Koska hiutaleeet ja kaupan pakasteet tuntuvat olevan kovin hupenevaisia, tein tänään uuden annoksen omaa kalanruokaa. Ruuan lähtökohtana on merivesifoorumilla jaetut ohjeet ja ideat, joita olen sovittanut sen mukaan, mitä on ollut tarjolla. Tällä kertaa mentiin tällaisella reseptillä:

• 100 g porkkanaa .
• 100 g. herneitä
• 100 g. kesäkurpitsaa
• 50 g banaania
• 250 g. Frutti di mare de lux -pakasteäyriäisiä (Äyriäistukku Oy):
• katkarapu, mustekala, sinisimpukka, sydänsimpukka, surimi
• 3 valkosipulin kynttä
• 10 ml vitamiinitippoja (Tropic Marin, Lipovit)
• 10 spirulina-tablettia jauhettuna (ihmisille tarkoitettu, ei ollut muuta)
• 3 tl. agar-agaria (liotettuna vajaaseen desiin vettä)

Myllytin kasvikset ja äyriäiset lihamyllyn hienoimmalla terällä ja sopivaa tuli. Sekaan vitamiinit, spiruliina ja lopuksi agar-agar. Tykkään käyttää tuossa mukana jotain sitovaa ainetta, koska muutoin ruoka hajoaa hienoksi hiutaleeksi, eivätkä kalat sitten oikein saa syötyä sitä.

Yhteensä massaa tuli noin 600 g. Pakastin levyinä Minigrip-pusseissa, mistä on helppo murtaa sopiva pala.

PS. 21.10. Nyt kun ruokaa on pari kertaa tarjottu, kannattaa reseptiä hiukan tarkentaa. Lihamyllyn karkeampi terä taitaa sittenkin toimia paremmin; ainakin näillä minun kaloilla, jotka ovat melko isoja. Myös agar-agarin määrää saa lisätä, nyt palat ovat melko hajoavaisia. Seuraavalla kerralla tuplasti.

Perhonen lensi pois

Neljän uuden perhoskalan Hemitaurichthys zoster yhteiselo ei ottanut rauhoittuakseen. Yksi perhosista oli aivan alusta alkaen erilainen ja erillään muista. Se oli toisaalta aggressiivinen muita kohtaan, toisaalta muut kolme rökittivät sitä. En sitten tiedä, mikä oli syytä ja mikä seurausta.

Melkein jatkuvasti joku oli jonkun kimpussa, ja tämä kiukkuinen oli oikeastaan koko ajan tummassa värityksessä ja evät pörhöllään. Olin jo kallistumassa ajatukseen, että se kannattaisi yrittää haavia pois, jotta tilanne rauhoittuisi.

Lopputuloksena kuitenkin oli, että toissayönä se yksi oli päätynyt kuivilleen lattialle. Löysin kalan vasta seuraavana iltana, jolloin se oli jo aivan koppura.

En tiedä, mitä yön pimeydessä oli tapahtunut. Etäisyyttä altaaseen oli kumminkin toista metriä, joten melkoisesti voimaa siihen lentoon oli tarvittu. Ilmeisesti vauhdikkaita pyrähdyksiä oli tapahtunut jo aikaisemminkin, koska mm. yksi Montipora digitata oli jokunen päivä sitten hajonnut frägeiksi.

Ne kolme jäljelle jäänyttä perhosta näyttävät nyt elävän sopuisasti, ja altaassa on muutoinkin selvästi rauhallisempaa.  Toivon, että rauha myös säilyisi eivätkä perhoset alkaisi enää kehittää mitään uutta kolmiodraamaa.

Ehkä lopputulos sinänsä oli sitten kuitenkin onnellinen, vaikka ajatus lattialle kuivumisesta ei kovin mukava olekaan. 

Voisitko häipyä?

- Voisitko ystävällisesti häipyä tästä akvaariosta ennen kuin alkaa tulla rumaa jälkeä?

- Kuule, häivy ihan itte vaan. Mulla on ihan yhtä suuri oikeus olla täällä kuin sullakin! Ja sitä paitsi täällä on ihan hyvin tilaa meille kaikille. Tuossakin on yksi hyvä luola ihan tyhjillään, mee sinne mörisemään.

Altaaseen pari viikkoa sitten muuttaneet neljä perhoskalaa Hemitaurichthys zoster olivat Siniriutassa olleet kavereita keskenään. Tosin ehkä jollakin pahansuovalla tavalla, koska joukon viides yksilö kiusattiin siellä toiseen altaaseen.

Ensimmäiset päivät altaassa menivät aika varovaisella otteella jokaisella. Alkuperäisasukki keltavälskäri ei toivottanut perhosia tervetulleeksi, mutta tyytyi kuitenkin lähinnä vain ajamaan ne pois, jos eteen sattuivat. Toisistaan perhoset eivät paljon piitanneet. Kolme niistä hengaili yhdessä enemmän ja yksi oli usein erillään muista.

Suunnilleen viikon kuluttua meno muuttui. Se erillään ollut perhonen alkoi olla yhä enemmän erillään ja muuttui kiukkuiseksi. Se kävi muiden perhosten kimppuun ja vastaavasti muut tuntuivat tuuppivan sitä.

Se on siitä asti ollut lähes koko ajan tummassa värityksessä ja käyttäytyy kiukkuisesti lajitovereitaan kohtaan. Muut perhoset puolestaan röykyttävät sitä.  Melko kurjan näköistä on meno tällä hetkellä. Toivon kuitenkin, että tilanne vielä tasaantuisi eikä ketään kiusattaisi hengiltä.

Vaikka kalat ovat melko isoja, ovat ne kuitenkin hyvin nopealiikkeisiä, ja piilopaikkoja on paljon. Jonkun yksilön pois saaminen altaasta olisi siis kutakuinkin mahdoton tehtävä.

Perhoset saapuivat!

Altaassani on ollut tähän asti kaloja hyvin niukasti. Puoli kuutiota vettä ja vain neljä pientä kalaa: sellaista allasta ei voi sanoa kovin eloisaksi.  Perhoskalat Hemitaurichthys zoster olivat pitkään hankinnassa, ja nyt viikonvaihteessa ne viimein saatiin kotiin.

Mustaa ja valkoista

Altaassa uiskentelee siis neljä uutta mustavalkoista raitapaitaa, joilla on hiven keltaista selkäevässään. Kalat ovat jo varsin kookkaita, eli 7 – 9 cm.    

Kaikkien neljän saaminen  samaan kuvaan oli lähes mahdotonta

Kotiutin perhosia pari tuntia, minkä ajan ne kyyhöttivät pusseissaan kalvakkoina ja lähes liikkumatta. Eloa niihin tuli vasta, kun haavin ne altaaseen. Silloin vesi pärskyikin ympäriinsä ja pelkäsin niiden hyppäävän haavista ulos ennen aikojaan.

Olin sammuttanut altaan valot niin, että palamassa oli vain yksi sininen yksikkö. Perhoset suuntasivat takalasin ja kivikasojen väliseen solaan ja viettivät suurimman osan illasta siellä. Perhosten piiloksi ajattelemani uusi luolarakennelma pysyi tyhjänä, mitä nyt keltavälskäri kävi siellä välillä pyörähtämässä. Olisi varmaan pitänyt laittaa luolan suulle Tervetuloa perhoset –kyltti.  Yöllisten paniikkikohtausten varalta laitoin tuorekelmua katoksi altaan päätyihin.

Kaapin paikkaa haetaan

Sen paremmin keltavälskäri kuin tuliherttuakaan (altaan alkuperäiset asukkaat) ei tuntunut illan mittaan suuremmin välittävän uusista tulokkaista. Aamuun mennessä oli meno kuitenkin hiukan muuttunut. Perhoset uivat avoimessa tilassa ja keltavälskäri käy tönimässä niitä pois läheltään. Näyttää myös siltä, että keltavälskäri on ajatellut ottaa uuden luolan omakseen eikä tahdo päästää sinne muita.

Yksi perhosista viettää suurimman osan ajasta takalasin ja kivikasan muodostamassa solassa, mutta käy välillä puolestaan tönimässä lajitovereitaan.  Se myös pysyttelee muita vaaleammassa värityksessä.

Alun perin perhosia saapui Siniriuttaan viisi kappaletta. Yksi niistä kuitenkin kiusattiin huonoon kuntoon, ja nämä neljä muodostivat sopuisan parven. Toivottavasti ne nyt edelleen muistavat olevansa kavereita eivätkä ryhdy luomaan enää uutta järjestystä.

Kaiken kaikkiaan meno altaassa näyttää kuitenkin melko sopuisalta, ja toivon yhteiselon asettuvan uomiinsa muutamassa päivässä.

Ja hiukan keltaista ja lilaa

Tokko tutustuu paikkoihin

Perheen Tekninen henkilöstö kiinnitti Siniriutassa silmänsä keltatokkoon Gobiodon okinawae, ja niinpä kivikorallien seassa kulkee nyt pikkuruinen keltainen kala asuntonäytöstä toiseen. Toivottavasti tarjonta tyydyttää.

Itse puolestani iskin silmäni lilasävyiseen fungiaan ja myös se matkasi Turkuun. Pitkästä aikaa altaassa on nyt uutta katsottavaa ja seurattavaa.  

Perhosten koti

Kauan odotetut perhoskalat Hemitaurichthys zoster  ovat viimeinkin  kohta kotiutumassa. Koska ne käsittääkseni ovat varsin arkoja kaloja, halusin rakentaa niitä varten uusia piiloja. Altaassa kun on tähän asti ollut vain yksi isompi kivikasa kalojen piilopaikoiksi. 

Päästäkseni helpolla hankin Mrutzekilta valmiin luolarakennelman altaan toiseen päätyyn. Tilasin pienimmän tarjolla olleen luolan, joka sitten kuitenkin todellisuudessa osoittautui melko isoksi. Lisäksi se oli varsin avoin, eli ei ehkä paras mahdollinen kalojen piilopaikkoja ajatellen. Luola oli rakennettu pohjalevyn päälle, jonka piilottaminen hiekan alle olisi merkinnyt pohjan melkoista mylläämistä. Se ei kovin houkutellut.

Luola olikin melko kookas

Niinpä neuvokas akvaristi päätti vähän hajottaa ja tuunata tuota valmisluolaa. Halusin pohjalevyn kokonaan pois ja myös madaltaa rakennelmaa hiukan. Tekninen henkilöstö oli onneksi ystävällinen ja lupautui mukaan projektiin. 

Boschin monitoimityökalu osoittautui työssä oivalliseksi apuvälineeksi. Sen pienellä terällä pohjalevy irtosi tuota pikaa eikä itse rakennelma hajonnut lainkaan. Myös madaltaminen onnistui hyvin, ja irrotetuista kivenmurikoista tuli lisätilkettä luolan sisään. Lopputuloksena oli alkuperäistä matalampi ja enemmän suojapaikkoja sisältävä kivikasa.

Monitoimityökalu on tuunaajan paras kaveri!

Luolan altaaseen laittaminen sujui hyvin. Laskin ensin saavillisen (60 l.) vettä pois, jotta altaassa touhuaminen olisi vähän helpompaa. Siirsin koralleja syrjään kivirakennelman tieltä ja osan Euphyllioista nostin kokonaan pois altaasta. Euphylliat kaipasivat tukevampia kiinnityskivä, ja se tuli nyt hoidettua samalla. 

Tasoitin hiukan hiekkaa ja  luola nostettiin paikoilleen. Sen sisälle asetettiin yksi tuunauksessa irrotettu murikka, ja niin uusi rakennelma oli valmis. Aika hyvä siitä mielestäni tuli.

Minua on kovin miellyttänyt altaan tähän astinen avara ja avoin maisema. Se on myös toiminut oikein hyvin, koska kaloja on ollut niin vähän. Uuden kivikasan myötä altaan väljyys toki väheni, mutta on siellä yhä avointakin tilaa. Samalla tuli myös lisää paikkoja, mihin tulevaisuudessa voi kiinnittää uusia koralleja.

Uusi aquascape

Koska vesi hiukan sameni korallien siirtelystä ja muusta touhusta, laitoin altaaseen vähäksi aikaa pienen sisäsuodattimen. Parissa tunnissa vesi oli kirkasta ja kaikki näytti olevan reilassa. Varmuuden vuoksi tein kuitenkin koko operaation jälkeen vielä normaalin vedenvaihdon ja lisäsin pari ampullia Prodibion BioDigestiä.

Kärsijöinä tässä tapahtumassa olivat vuokkokalat.  Pariskunta on hengaillut juuri tuossa altaan kulmassa, huonosti voivan Euphyllia glabrescensin suojassa. Kulma meni nyt uusiksi ja Euphylliakin vaihtui toiseen. Saa nähdä, miten vuokkokalat asettuvat uuteen järjestykseen.

Tuliherttua ja keltavälskäri ovat jo kiinnostuneena käyneet tutustumassa uuteen luolaan, eli nähtäväksi jää, kenen asumus siitä sitten lopulta tulee.

Kesytetty kaaos

Jos riutta-akvaariossa on tekniikkaa vähänkään enemmän kuin valot, streamerit ja lämmitin, merkitsee se yleensä sähköjohtojen, muuntajien ja pistorasioiden sekamelskaa. Mitä suurempi määrä rompetta on, sitä suurempi on myös sekamelska. Yleensä.

Olen kuullut puhuttavan harvinaisesta ihmislajista, joka osaa alusta asti suunnitella ja rakentaa akvaariokokonaisuutensa niin, että mitään sekamelskaa ei edes synny. Ala-ja sivukaapeissa on erityisiä sähköseinäkkeitä, joissa on oma paikkansa jokaiselle sähkölaitteelle. Kaikki on siistiä ja turvallista, ja tietysti kaikki laitteet ovat myös helposti käytettävissä. Kyseessä on luultavasti Luojan luoma lajiominaisuus, ei opittavissa oleva taito. 

Kaikki sikin sokin
Nykyisessä altaassani ensimmäinen puoli vuotta mentiin hyvin perinteisesti. Kaikki sähköjohdot olivat yhtenä sekaisena vyyhtenä alakaapin pohjalla. Mikään ei ollut kiinni missään eikä mitään ollut suojattu. Kun samassa tilassa on vettä ja sähköä sikin sokin, ei voida puhua kovin turvallisesta ratkaisusta.

Tällä mentiin alkuajat

Askel parempaan oli, kun kokosin kaikki jatkojohdot, töpselit, kontrollerit sun muut härpäkkeet yhteen alakaapin sivuseinälle kiinnitettyyn koritelineeseen. Kovin toimiva tuo ratkaisu ei ollut, sillä suuri osa sähköjohdoista kulki nyt korvausvesiastian yli. Kun kalkkivettä käytettäessä astiaa joutui välillä pesemäänkin, oli johdoista aina melkoisesti riesaa. Mutta eivät ne sentään enää lojuneet kaapin lattialla suoraan vesiroiskeiden ulottuvilla. 

Ballingin aloitus toi kokonaan uuden pulman. Mihin ihmeeseen kanisterit  ja dosaatiopumpun voisi sijoittaa jo ennestään täydessä kaapissa? No, ei mihinkään. Niinpä ne sitten nököttivät puoli vuotta altaan vieressä kekseliäästi saunajakkaralle asetettuina. Purkkeja ja purnukoita ynnä sekalainen seurakunta nesteitä ja sähkövehkeitä oli nyt siis sekä akvaariokaapin sisä- että ulkopuolella.

Kaaoksen kesytys alkaa
Sisäinen esteetikkoni vaikersi ja sai tukea kodin turvallisuuspäälliköltä: tarvittiin siistimpi, toimivampi ja turvallisempi ratkaisu. Kun tähän asti ajatuksena oli ollut saada kaikki sähkölaitteet pois näkyvistä alakaappiin, päätettiin ne nyt siirtää sieltä ulos. 

Pumppujen johtoja lukuun ottamatta kaikki sähköjohdot vedettiin pois alakaapista ja sijoitettiin uuteen, akvaarion viereen ripustettuun seinäkaappiin. Omassa kaapissaan ne ovat helposti käytettävissä ja nyt myös kuivassa tilassa, mitä akvaarion alakaappi ei ollut. Koko hoito on vikavirtakytkimen suojaama. Streamereita varten on lisäksi UPS, joka sähkökatkon sattuessa pyörittää niitä muutaman tunnin.

Uusi "sähkökaappi" on jokseenkin sopivan kokoinen

Alakaappiin omaan jatkopistorasiaansa jäivät siis vain nostopumppu, kahden reaktorin pumput ja dosaatiopumppu. Aikaisemmin töpseleitä oli siellä reilusti toistakymmentä. Myös saunajakkaralla olleet pallinkivehkeet ohjausyksikköineen mahtuvat nyt alakaappiin, ja olohuone alkaa jälleen näyttää olohuoneelta. 

Näkymä kaaoksen kesytyksen jälkeen

Ei mittään!

Korallit ei mittään, rapuset ei mittään, keltavälsy, herttua ei mittään. Streamerit ei mittään, skimmeri ei mittään ja valaistus ei siitäkään mittään.

Altaassa ei todellakaan ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista pitkään aikaan. Sinne ei ole tullut oikeastaan mitään uutta, eikä siellä myöskään ole ollut mitään suurempia menetyksiä. Pari acroporaa on vaivihkaa mennyt kompostikuntoon, kun taas jotkut muut korallit näyttävät viihtyvän entistä paremmin.

Plesiastrea sp. tosin näyttää nyt harmikseni voivan huonosti. Se on ensimmäisiä eläviäni vuodelta 2011 ja on aina näyttänyt hyvältä. Nyt se on jostakin syystä alkanut menettää kudostaan, vaikka vielä tällä hetkellä esim. väritys on aivan normaali. Kovin murheellista.

Sinileväesiintymä ja kutistuva Plesiastrea sp.

Kesän helteistä huolimatta lämpötila ja vesiarvot ovat pysyneet vakaina, ja olen myös hoitanut vedenvaihdot ja muut hoitotoimet säännöllisesti. Parin kuukauden ajan altaan toisen päädyn hiekalla on näkynyt hiukan sinilevää. Ei pahasti, enkä ole siitä sen kummemmin välittänyt enkä yrittänyt sitä poistaa. Seuraan vain tilannetta. Littoistenjärvellä tilanne on paljon pahempi.

Balling-mentelmä on ollut käytössä noin puoli vuotta. En tiedä, onko senkään myötä mikään oikeastaan muuttunut. No, siltä osin kyllä, että enää en käytä kalkkivettä korvausvetenä. Puhtaan RO-veden kanssa pelaaminen on selvästi yksinkertaisempaa ja mukavampaa. Niin, balling-systeemin sijoittaminen pois

altaan päädyssä väliaikaisesti nököttävältä saunajakkaralta on myös edelleen työn alla...

Loppuun vielä pikku vinkki, josta ehkä on hyötyä muillekin. Olen tuskaillut biopellettireaktorin (Phosban Reactor 150) kanssa, kun siihen kuuluvat vaahtomuovilevyt eivät ole tahtoneet pysyä paikoillaan. Sen seurauksena pelletit ovat ajautuneet tiiviisti hyvin pieneen tilaan eikä vesi enää ole virrannut kunnolla niiden läpi.

Jokunen viikko sitten ompelin suodatinlevyt muutamalla siimanpistolla kiinni reikälevyyn ja nyt pelletit pyörivät iloisesti! Alla muutama sekunti Lumia-laatuista kuvaa tästä mielenkiintoisesta toiminnasta :-)