Altaassani on ollut tähän asti kaloja hyvin niukasti. Puoli
kuutiota vettä ja vain neljä pientä kalaa: sellaista allasta ei voi sanoa kovin eloisaksi. Perhoskalat Hemitaurichthys
zoster olivat pitkään hankinnassa, ja nyt viikonvaihteessa ne viimein saatiin
kotiin.
Mustaa ja valkoista
Altaassa uiskentelee siis neljä uutta
mustavalkoista raitapaitaa, joilla on hiven keltaista selkäevässään. Kalat ovat
jo varsin kookkaita, eli 7 – 9 cm.
Kaikkien neljän saaminen samaan kuvaan oli lähes mahdotonta |
Olin sammuttanut altaan valot niin, että palamassa oli vain yksi sininen yksikkö. Perhoset suuntasivat takalasin ja kivikasojen väliseen solaan ja viettivät suurimman osan illasta siellä. Perhosten piiloksi ajattelemani uusi luolarakennelma pysyi tyhjänä, mitä nyt keltavälskäri kävi siellä välillä pyörähtämässä. Olisi varmaan pitänyt laittaa luolan suulle Tervetuloa perhoset –kyltti. Yöllisten paniikkikohtausten varalta laitoin tuorekelmua katoksi altaan päätyihin.
Kaapin paikkaa haetaan
Sen paremmin keltavälskäri
kuin tuliherttuakaan (altaan alkuperäiset asukkaat) ei tuntunut illan mittaan suuremmin välittävän uusista
tulokkaista. Aamuun mennessä oli meno kuitenkin hiukan muuttunut. Perhoset
uivat avoimessa tilassa ja keltavälskäri käy tönimässä niitä pois läheltään. Näyttää
myös siltä, että keltavälskäri on ajatellut ottaa uuden luolan omakseen eikä
tahdo päästää sinne muita.
Yksi perhosista viettää suurimman
osan ajasta takalasin ja kivikasan muodostamassa solassa, mutta käy välillä
puolestaan tönimässä lajitovereitaan. Se
myös pysyttelee muita vaaleammassa värityksessä.
Alun perin perhosia saapui
Siniriuttaan viisi kappaletta. Yksi niistä kuitenkin kiusattiin huonoon kuntoon,
ja nämä neljä muodostivat sopuisan parven. Toivottavasti ne nyt edelleen
muistavat olevansa kavereita eivätkä ryhdy luomaan enää uutta järjestystä.
Kaiken kaikkiaan meno
altaassa näyttää kuitenkin melko sopuisalta, ja toivon yhteiselon asettuvan
uomiinsa muutamassa päivässä.
Ja hiukan keltaista ja lilaa
Tokko tutustuu paikkoihin |
Perheen Tekninen henkilöstö
kiinnitti Siniriutassa silmänsä keltatokkoon Gobiodon okinawae, ja niinpä kivikorallien seassa kulkee nyt
pikkuruinen keltainen kala asuntonäytöstä toiseen. Toivottavasti tarjonta tyydyttää.
Itse puolestani iskin
silmäni lilasävyiseen fungiaan ja myös se matkasi Turkuun. Pitkästä aikaa
altaassa on nyt uutta katsottavaa ja seurattavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!