Meni lapsi pesuveden mukana

Pistoolirapu on peto, ks. BBC:n video (1:37)

Meni lapsi pesuveden mukana. Niin ainakin luulen.

Altaassa asui ennen vaihto-operaatiota yksi pistoolirapu. Tarkempaa lajimäärittelyä en pysty sanomaan. Se oli punaruskea, vaalea raita selässä ja toinen saksi toista selvästi isompi. Mittaa pari senttiä.

Se piti kortteeria Seriatopora hystrixissä, naksutteli siellä ja heilutteli saksiaan. Tai ainakin sitä toista, sitä isompaa. Ulos se ei tullut sieltä juuri milloinkaan, siksi sen touhuja olikin niin helppo seurata. Aina tiesi, missä se oli.

Nyt ei kuulu enää mitään. Eikä näy. Se taisi altaanvaihdon yhteydessä joutua pihanurmikolle...

Altaanvaihdossa korallit kotiutettiin uuteen altaaseen huolellisesti, ja lopuksi väliaikaisten säilytysastioiden vedet huiskaistiin pihalle. Pahaa pelkään, että sinne meni myös pistoolirapu. Päivä oli ollut pitkä, eikä tullut mieleen enää tarkistaa, mitä astioiden pohjalla mahdollisesti oli.

Harmillinen juttu, jotenkin olin kiintynyt tuohon pyssysankariin.

Onneksi sentään ihan ensimmäisen korallini, eli Pocilloporan mukana tullut posliinirapu on tallella ja voi hyvin!

PS 28.12.2012: Hip hei, pistoolirapu taitaakin olla vielä altaassa! Olin näkevinäni sen entisessä asumuksessaan Seriatopora hystrixissä. Ja ihan pientä naksuntaakin on välillä kuulunut.

Altaanvaihto, osa 2



Muuttomatka on onneksi lyhyt.

Altaan vaihto toiseen on pääpiirteissään takana.
Ala-allas on vielä virittämättä, ja korallit hakevat paikkojaan luultavasti jonkin aikaa, mutta muutoin alkaa olla valmista.

Homma alkoi korallien siirrolla päivähoitoon säilytyslaatikoihin. Kivikorallit yhteen, Euphylliat omiin yksiöihinsä kukin ja sekalainen seurakunta omiinsa. Kalat jäivät tässä vaiheessa vielä entiseen altaaseen.

Seuraavaksi elävän kiven nosto pois altaasta ja kevyt harjapesu. Yllättävän puhtaita olivat. Lisäksi olin hankkinut vähän uutta kuivaa kiveä. Sille riitti pelkkä huuhtelu. 

Sen jälkeen päässä kirkkaana ollut visio uudesta riuttamaisemasta törmäsi karuun todellisuuteen. Tämä litteä kivi alle ja tuo toinen sen päälle. Ei kun sittenkin toisinpäin. Uudelleen ja uudelleen. Sitten vielä kerran uudelleen. Virkistyssuihkaus suolavesipullosta kiville silloin tällöin oli tarpeen, sillä aika kauan sovittaminen kesti. 

Riutalla tarvitaan porakonettakin.

Ja sitten porakone jyrisemään. Tarvittaviin paikkoihin  kivien väliin laitettiin kiinnitystapit turvaamaan kivirakennelman koossa pysymistä. Täällä uudessa altaassa mikään ei romahtaisi, vaikka tulisi minkä värisiä kaivinkoneita.

Kivien asettelun jälkeen oli elävän hiekan vuoro. Helppo homma. Niin helppo, että tehtiin se oikein pariin kertaan :-) Hienot ja karkeat hiekat menivät ensin väärässä suhteessa. Osa hienosta hiekasta piti sen takia kauhoa pois ja lisätä tilalle karkeaa. Mutta ei se niin yksinkertaista ollut. Koska altaaseen oli ennen tätä ehditty jo laskea uutta vettä, piti se tietysti ensin pumpata takaisin saaviin... sitten hiekkaa pois ja toista tilalle... Tässä vaiheessa ilmassa saattoi aistia pientä taisteluväsymystä.

Tässä roikun enkä muuta tahdo!

Päänvaivaa tuottivat myös kaksi eri kivissä kiinni ollutta vuokkoa. Vuokkojen kera kivien uudelleen asettelu uuteen rakennelmaan tuntui haastavalta, mutta vielä haastavampaa oli saada ne irrottamaan otteensa. Toiselle kivelle sitten löytyi mukava paikka vuokkoineen päivineen, mutta toisen kanssa piti aloittaa väsytystaistelu.

Vuokko roikkui kuivillaan vesiastian päällä, roikkui tovin ja roikkui toisen. Roikkui ja roikkui. Lopulta annoin periksi ja molskautin kiven vuokkoineen omaan saaviinsa odottamaan myöhempiä, tarkemmin määrittelemättömiä toimenpiteitä.  Puukkoa ja pankkikorttia lähinnä mietin. Mutta kas, mökötettyään päivän yksin saavissaan vuokko hellitti!


Pari päivää muuton jälkeen.

Ja niin viimeinenkin kivi löysi paikkansa, ja lopulta ennen yötä myös korallit ja kalat oli siirretty uuteen kotiinsa.





Korallit hakevat paikkaansa.
Vuokko kirjaimellisesti.



Altaanvaihto, osa 1

Operaatio "Altaanvaihto" lähestyy. Nykyinen allas siirrettiin tänään pois paikaltaan, jotta uuden altaan asentaminen voisi alkaa. Kattoripusteisen valaisimen paikkaa täytyy vaihtaa, koska uusi allas on 20 senttiä entistä syvempi. Myös jalustan verhoilu tapahtuu vasta, kun allas on paikoillaan.

Tästä aamulla aloitettiin. Huomaa valaisimen tasapainosta huolehtiva muki!

Altaan siirto tapahtui pumppukärryn avulla. Ensin vesi pois yli puolivälin, sitten noin tuhannen sähköjohdon irroitus, kärryt jalustan alle kuormalavoilla korotettuna, siirto ja lopuksi vesi takaisin. Hermostuttavaa...

Kuvan hempeä pinkki väri johtunee viherkasveja valaisevasta ledivalaisimesta. Oikeasti meillä ei näytä tuolta.

Ja tältä se näyttää takaa.

Ei ole rajaa ihmisen kekseliäisyydellä. Valaisimen väliaikaisripustus on toteutettu Elfan säilytyskorin avulla.

Jos Luoja suo, niin viikon kuluttua sitten varsinainen muutto :-)

Uusi allas tuli kotiin

Uusi allas on nyt kotona. Se näyttää valtavalta, vaikka on vain vajaat sata litraa isompi kuin nykyinen 450-litrainen. Mutta jalusta on paljon korkeampi  (80 cm.), ja se kasvattaa kokovaikutelmaa. Se olisi ehkä saanut olla kymmenen senttiä matalampi, niin tämmöinen tumppikin olisi pärjännyt vähän matalammilla tikkailla. Toisaalta ala-altaassa puuhaamiselle on sitten mukavasti tilaa.

Seuraavana on edessä jalustan verhoilu, ja sen jälkeen reilun kolmen viikon päästä olisi tarkoitus ryhtyä varsinaisiin muuttopuuhiin.

Ylivuodon toteutus vaahtomuovitäytteillä lienee vähemmin käytetty, ja nähtäväksi jää, miten se käytännössä toimii. Luotan kumminkin  vantaalaisen suunnitteluosastoni ammattitaitoon enkä usko suurempia ongelmia tulevan.

Itse altaanvaihto-operaatio vähän hirvittää ensikertalaista. Kaiken kun pitäisi mennä mieluusti kerralla putkeen,  niin ettei jatkomylläystä paljon tarvittaisi.  Merivesifoorumilta olen kyllä saanut hyviä ohjeita, aina etukäteiskipulääkitystä myöten. Joten eiköhän se siitä.

Ja onhan tämä riemastuttavaa!

Riutta menee uusiks!

Kuvan pahvilaatikko liittyy tapaukseen

Nyt on kulunut pari vuotta siitä Aqua-Webin viheliäisestä viestiketjusta, joka minut näille suolavesille houkutteli. Yksinkertainen merivesiallas. Yksinkertaiselle ihmiselle.

Matkan varrella olen oppinut, että vakavasti otettava harrastaja vaihtaa altaansa uuteen tasaisin väliajoin. Niin siis minäkin.  Peruskaavasta poiketen en kuitenkaan halua vaihtaa allastani juurikaan isommaksi. Haluan vain naarmuttoman takalasin, ala-altaan ja umpinaisen jalustan.  Sanottu ja tehty. Paitsi ettei ole.

Minähän en ymmärrä veden liikkumisesta paikasta toiseen juuri muuta, kuin että se pääsääntöisesti kulkee ylhäältä alas. Ja että ala-altaallisessa akvaariossa sen kai pitäisi kulkea myös toiseen suuntaan. Jotta näin voisi olla, tarvitaan siis johonkin väliin reikiä, putkia, pumppuja, hanoja ja venttiileitä.  Niitä nyt ainakin. 

Päätin siis jättää ajatustyön Vantaalla sijaitsevalle suunnitteluosastolleni. Esitin toiveeni altaan ja jalustan mitoista ja pyysin siltä pohjalta tarjousta Lisää vain vesi –tyyppisestä ratkaisusta.

Nyt on työn alla kokonaisuus, jossa pääaltaan mitat ovat 140 cm x 55 cm x 70 cm. Rapiat 500 litraa on tilavuutta. Ala-allas tulee kooltaan 70 cm x 50 cm x 40 cm, kolmeen osaan lokeroituna.  Ja koko komeus tulee asettumaan 80 cm korkean metallijalustan päälle. Jalusta aiheuttaa vielä päänvaivaa, sillä verhoilua siinä ei ole valmiina. No, kaikkea ei voi saada kerralla, mutta eiköhän siihenkin ratkaisu löydy.

Olen ymmärtänyt, että reiät ovat riutta-akvaarioissa erityisen tärkeitä, ja niiden oikeasta koosta, määrästä ja sijainnista lienee keskusteltu aikojen alusta asti. Ja keskustelu jatkuu. Myös kaatokulma on tärkeä.

Tulevassa altaassa on kaksi reikää, molempien halkaisija 55 mm. Toisesta vesi menee alas ja toisesta se nousee ylös J Mutta ne reiät eivät ole kaatokulmassa molemmat, vaan paluuputkea varten tehdään ns. kuivakuilu. Kuivakuilun ja kaatokulman väliseen seinään lisäksi reikä varapoistumistieksi.  Ratkaisu on jotensakin samantapainen kuin Deltecin altaissa.

Uutta tekniikkaa en ole tässä vaiheessa juurikaan hankkimassa, vaan yritän pärjätä kutakuinkin entisillä värkeillä.  Yksi nostopumppu ja lisästreameri kumminkin tarvitaan.  Vaahdotin voi olla vähän knafti, mutta katson, josko edes vähän aikaa selviäisin sen kanssa.

Tässä sitä siis ollaan. Iltapuhteet kuluvat uuden altaan sisustusta suunnitellessa ja kaikkia tähän asti tehtyjä virheitä kerratessa. Tällä kertaa esimerkiksi aion kiinnittää kivirakennelmat kunnolla, porata ja liimata. Näin siitäkin huolimatta, että olen ajatellut luopua sinisistä kaivinkoneista  (Pomacentrus alleni). Mutta on hyvä varautua tulevaan, koska voihan olla, että jonakin päivänä haluankin sinisten tilalle punaisia…

Luulen myös, että nyt osaan asetella kivet korallien kannalta paremmin kuin viimeksi. Tavoitteena on tehdä kerroksisuutta siten, että ylhäällä olevat kivet ja korallit eivät peitä ja varjosta alhaalla olevia. Ja kasvunvaraakin yritän koralleille jättää.

Onneksi muut harrastajat ovat julkaisseet runsaasti kuvia omista altaistaan. Niistä on nyt hyvä hakea ideoita.

Merivesiharrastuksen kuusi kultaista sääntöä

Pari vuotta harrastuksen parissa on kirkastanut minulle muutamia perussääntöjä, joiden mukaan riutta-akvaarion perustamisessa ja ylläpidossa kannattaa toimia. Kaikki havainnot eivät välttämättä perustu omaan kokemukseen, vaan osa niistä on tullut vastaan merivesiaiheisilla keskustelupalstoilla.

Näitä yksinkertaisia ohjeita noudattamalla jokaisella on mahdollisuus onnistua tässä kiehtovassa ja palkitsevassa harrastuksessa:

1. Aloita mahdollisimman pienellä purkilla. Näin saat mukavasti uutta puuhaa aina muutaman kuukauden välein. Saat helposti kulumaan parikin vuotta elämästäsi siihen, että siirtelet kiviä purkista toiseen, jahtaat kaloja ja elvytät koralleja. Kiinnostavaa, haastavaa ja ehdottomasti vaivan arvoista!
2. Altaan tekniikka kannattaa mitoittaa aina vähän alakanttiin. Sillä tavoin saat tuhlattua sen päivittämiseen suuren määrän rahaa, mikä käsittääkseni on yksi riuttaharrastuksen perimmäisistä tavoitteista.
3. Älä tee altaan perustusvaiheessa tukevia tukirakenteita elävää kiveä varten. Vaikka olisitkin jo perustamassa sitä ”lopullista” allasta, ei sitä silti kannata tehdä liian huolellisesti.  On nimittäin erittäin mielenkiintoista seurata, miten taidokkaasti ja arkkitehtonisesti kasaamasi kiviröykkiöt vähitellen sortuvat ja muuttavat altaan maiseman (aqua-scape) aivan toiseksi. Tällä tavoin altaasi ei koskaan ole tylsä ja yksitoikkoinen.
4. Älä lue laitteiden käyttöohjeita. Rikkoutuneista värkeistä saat kätevästi varaosia uusia laitteita varten.
5. Anna pienten Asterina-meritähtien lisääntyä rauhassa. Ne syövät kalkkileväsi ja elävöittävät muutoin ehkä aution näköistä etulasia. Kun niitä on satoja, saat niistä kuivaamalla ja värjäämällä vaikka askarteluun sopivia koristeita. Vain luovuus on rajana niiden käytölle! Harrastajilla on hyviä kokemuksia meritähdistä esimerkiksi syntymäpäiväkorttien koristeina.
6. Älä anna kuplalevälle sijaa altaassasi. Se leviää nopeasti liikaa, ja siitä on hankala päästä eroon enää kunnon invaasion jälkeen. Puhkaise sen takia kaikki kuplat heti, kun näet!

Tomppeli osti Gonioporan

Muutama aurinkoinen lomapäivä pääkaupunkiseudulla sekoitti pääni niin, että menin ja ostin silmää räpäyttämättä altaaseeni punaisen Goniopora-korallin (tarkempi lajimäärittely puuttuu).   En kysellyt sen vaatimuksista, en kaivannut kokemuksia sen pärjäämisestä akvaario-oloissa eikä tullut mieleen ottaa siitä etukäteen selvää.

Vaikken ikäni puolesta ole enää aivan untuvikko, saatan näköjään silti yhä edelleen toimia kuin pikkulikka karkkikaupassa: yks tommonen vaaleapunainen, pari noit sinisii ja sit viäl tommonen vihreeki.

No, koralli on nyt kotiutettu altaaseen pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen olen myös ehtinyt hankkia tästä punaisesta kaunokaisesta vähän muutakin tietoa kuin pelkän nimen.  Ja huh huh… tuntuu, että yhtä hyvin olisin voinut jättää Siniriutan tiskille muuten vain muutaman kympin. Ihan vain pelkän kannatuksen vuoksi.

Kaikki löytämäni lähteet mainitsevat Gonioporan hyvin vaativaksi ja vaikeaksi koralliksi.  Akvaariossa sen menestymisestä on pääsääntöisesti huonoja kokemuksia. Jollakin se on pärjännyt kaksi kuukautta, jollakin toisella jopa kaksi vuotta. Yleisin neuvo Gonioporan suhteen tuntuu olevan, että sen hankinta olisi viisainta jättää vain hyvin kokeneille ja asiantunteville riuttaharrastajille.

Koska en voi pitää itseäni sen paremmin kokeneena kuin asiantuntevanakaan, lienee oma ennusteeni tuon Gonioporan kanssa jokseenkin huono. 

Olen ymmärtänyt, että se viihtyisi parhaiten pohjalla ja arvostaisi melko voimakasta virtausta. Tarjolla pitäisi olla kasviplanktonia ja mieluusti myös jotain katkarapupohjaista einettä. Kelvollinen ruokavalio lienee järjestettävissä, mutta sen sijaan sopivan paikan löytäminen altaasta ei ole aivan yksinkertaista. Siitä pitävät huolen ainakin siniset kaivinkoneet, jotka uupumatta möyhentävät pohjahiekkaa uuteen muotoon. Missä tänään on tasainen ja hyvä alusta, saattaa jo huomenna olla iso kasa koralliahvenen asumuksestaan pois ryöpyttämää hiekkaa.  Sellaisen kasan alla Goniopora tuskin viihtyisi.  Ja jos pohja vielä pysyisikin paikoillaan, kulkee ruskoraitatokko pudottelemassa hiekkaa pohjalla majailevien korallien päälle.

Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja on tavallaan mielenkiinoistakin seurata, miten tuon kanssa käy. Tai oikeastaan, miten nopeasti sen kanssa käy. Kalpaten siis.

Olisi mukava kuulla mahdollisten lukijoiden ja kanssaharrastajien Goniopora-kokemuksista. Myös kaikki neuvot Gonioporan hoidosta, ruokinnasta, sijoittelusta yms. otetaan ilolla vastaan!

PS. Gonioporan lisäksi Siniriutasta lähti mukaan myös aivokoralli Trachyphyllia geoffroyi.  Sekin on altaassa ensimmäinen lajiaan, mutta sen kanssa onnistumisen mahdollisuudet taitavat olla selvästi paremmat.