Altaanvaihto, osa 2



Muuttomatka on onneksi lyhyt.

Altaan vaihto toiseen on pääpiirteissään takana.
Ala-allas on vielä virittämättä, ja korallit hakevat paikkojaan luultavasti jonkin aikaa, mutta muutoin alkaa olla valmista.

Homma alkoi korallien siirrolla päivähoitoon säilytyslaatikoihin. Kivikorallit yhteen, Euphylliat omiin yksiöihinsä kukin ja sekalainen seurakunta omiinsa. Kalat jäivät tässä vaiheessa vielä entiseen altaaseen.

Seuraavaksi elävän kiven nosto pois altaasta ja kevyt harjapesu. Yllättävän puhtaita olivat. Lisäksi olin hankkinut vähän uutta kuivaa kiveä. Sille riitti pelkkä huuhtelu. 

Sen jälkeen päässä kirkkaana ollut visio uudesta riuttamaisemasta törmäsi karuun todellisuuteen. Tämä litteä kivi alle ja tuo toinen sen päälle. Ei kun sittenkin toisinpäin. Uudelleen ja uudelleen. Sitten vielä kerran uudelleen. Virkistyssuihkaus suolavesipullosta kiville silloin tällöin oli tarpeen, sillä aika kauan sovittaminen kesti. 

Riutalla tarvitaan porakonettakin.

Ja sitten porakone jyrisemään. Tarvittaviin paikkoihin  kivien väliin laitettiin kiinnitystapit turvaamaan kivirakennelman koossa pysymistä. Täällä uudessa altaassa mikään ei romahtaisi, vaikka tulisi minkä värisiä kaivinkoneita.

Kivien asettelun jälkeen oli elävän hiekan vuoro. Helppo homma. Niin helppo, että tehtiin se oikein pariin kertaan :-) Hienot ja karkeat hiekat menivät ensin väärässä suhteessa. Osa hienosta hiekasta piti sen takia kauhoa pois ja lisätä tilalle karkeaa. Mutta ei se niin yksinkertaista ollut. Koska altaaseen oli ennen tätä ehditty jo laskea uutta vettä, piti se tietysti ensin pumpata takaisin saaviin... sitten hiekkaa pois ja toista tilalle... Tässä vaiheessa ilmassa saattoi aistia pientä taisteluväsymystä.

Tässä roikun enkä muuta tahdo!

Päänvaivaa tuottivat myös kaksi eri kivissä kiinni ollutta vuokkoa. Vuokkojen kera kivien uudelleen asettelu uuteen rakennelmaan tuntui haastavalta, mutta vielä haastavampaa oli saada ne irrottamaan otteensa. Toiselle kivelle sitten löytyi mukava paikka vuokkoineen päivineen, mutta toisen kanssa piti aloittaa väsytystaistelu.

Vuokko roikkui kuivillaan vesiastian päällä, roikkui tovin ja roikkui toisen. Roikkui ja roikkui. Lopulta annoin periksi ja molskautin kiven vuokkoineen omaan saaviinsa odottamaan myöhempiä, tarkemmin määrittelemättömiä toimenpiteitä.  Puukkoa ja pankkikorttia lähinnä mietin. Mutta kas, mökötettyään päivän yksin saavissaan vuokko hellitti!


Pari päivää muuton jälkeen.

Ja niin viimeinenkin kivi löysi paikkansa, ja lopulta ennen yötä myös korallit ja kalat oli siirretty uuteen kotiinsa.





Korallit hakevat paikkaansa.
Vuokko kirjaimellisesti.