Aina voi mennä vieläkin huonommin

Viimeisen vuoden ajan olen ajatellut, että kyllä jonain päivänä altaasta alkaa levä hävitä, ja näen taas pohjalla kauniin vaalean hiekan. Ensin cyano ja sen jälkeen uusi raikkaan vihreä leväkasvusto ovat näyttäneet ikävältä, mutta mitään varsinaista haittaa niistä ei ole ollut. Kalat ovat voineet hyvin eivätkä levät juuri ole kiusanneet koralleja.

Olen siis jaksanut uskoa, että kyllä se tästä vielä paranee. Mutta katin kontit! Vai pitäisiko sanoa Kalan kidukset?

Keltavälskäri kuuluu alkuperäisväestöön ja tuli jo ensimmäiseen altaaseen syksyllä 2011. Se on aina ollut terve, eikä sairastunut edes pilkkutaudin jyllätessä vuonna 2013. Mutta nyt sen asiat ovat huonosti.

Jokin aika sitten aloin katsella, että sen selkäevä on jotenkin kutistunut etureunasta. Muita oireita ei siinä vaiheessa näkynyt. Puhdistajakala on kuitenkin viimeaikoina roikkunut tiiviisti kiinni sen evissä ja kiduksissa, ja aloin sitten seurata kalaa hiukan tarkemmin. Viimeisen kahden viikon aikana keltainen väri on alkanut paikoin hiipua ja kala näyttää välillä hyvin laikukkaalta. Se on myös käynyt kovin laihaksi, vaikka onkin syönyt tähän asti. Tänään enää ei ole ruoka maistunut, ja jotenkin sen olemus näyttää nyt aika huonolta. Näyttää, että sen on hiukan vaikea pysyä pystyasennossa.

Käynnistin äsken UV-sterilaattorin ja aloitin Voogle-kuurin sairaiden kalojen annostuksella. Nyt voin vain seurata tilannetta ja toivoa parasta. 

Ja vielä asuntomurheitakin
Altaassa on erakkorapu, joka on jo jonkin aikaka elänyt aivan liian pienen näköisessä kuoressa. Muutama viikko sitten pudotin altaaseen mielestäni aika sopivan kuoren. Rapu ei kuitenkaan ollut siitä kiinnostunut, ja nyt kuori on kulkeutunut jonnekin niin, etten edes löydä sitä.

Mutta ravun asumus alkoi näyttää yhä ahtaammalta. Niinpä tipautin altaaseen toisen, hiukan turhankin ison kuoren. Sinne rapu itsensä pari päivää sitten siirsi, mutta en ole varma, pärjääkö se kuoren kanssa.

Näyttää nimittäin siltä, että se ei oikein jaksaisi kuljettaa uutta kotiaan. Äsken löysin kuoren pohjalta ylösalaisin, ravun jalat sojottivat aukosta suoraan ylöspäin. Hiukan epäilen, ettei asento ollut harkittu ja tavoiteltu. Käänsin kuoren takaisin alassuin ja rapu lähti liikkeelle. Mutta jollakin tapaa vaikealta sen meno näyttää, ihan kuin ravun jalat eivät kunnolla ylettyisi pohjaan.

Enpä tuollekaan oikein mitään voi tehdä, muita kuoria ei ole. Tai on siellä yksi, mutta ei sekään ole rapua kiinnostanut. Siispä voin vain toivoa, että rapu pian vankistuisi ja alkaisi pärjätä uuden kotinsa kanssa.

Kovin paljon uusia vastoinkäymisiä en enää tahtoisi.