Toinen elossa olevista perhosista voi hyvin, kuten myös
kaikki altaan alkuasukkaat, eli keltavälskäri, tuliherttua ja kaksi
vuokkokalaa.
Hemitaurichthys zoster pilkuttaa |
Tuntuu vähän siltä, ettei tuollainen luonnosta pyydetty, isoissa parvissa viihtyvä kala sittenkään ole sopiva puolen kuution kotialtaaseen. Sen altaasta hypänneen – tai pois ajetun – jälkeen muiden perhosten elo näytti vähän aikaa sopuisammalta. Sitten kuitenkin niiden keskinäinen nahistelu jälleen lisääntyi ja kaikki kolme tuuppivat toisiaan tarmokkaasti aina, kun kohdalle sattuivat. Eivät ne kuitenkaan ole varsinaisesti vahingoittaneet toisiaan, vaan ovat tyytyneet tönimiseen ja pois ajamiseen.
Tälläkin hetkellä terveenä pysynyt perhonen ahdistelee pilkun vaivaamaa lajitoveriaan. Se on
joukon isoin, ja taisi jo alun alkaen olla aggressiivisin kaikista.
Uskon, että juuri tuo jatkuva töniminen sai ensimmäisen
perhoskalan päätymään lattialle ja nuo kaksi muuta nyt sairastumaan pilkkuun.
Onhan se varmasti hyvin stressaavaa, jos koko ajan joutuu puolustamaan omaa
paikkaansa ja olemassa oloaan. Vähän huolestuttaa, että rupeaako tuo isoin perhonen mahdollisesti yksin jäädessään sitten vainoamaan altaan muita kaloja? Tähän asti ne ovat saaneet olla puolin ja toisin rauhassa.
Jos jotain positiivista haluaa löytää, niin se, että perhosten saapumisesta asti altaassa rehottanut sinilevä häviää nyt vauhdilla. Sitä on välillä ollut lähes koko pohjan mitalta paksuna kelmuna, mutta nyt enää muutamia lämpäreitä siellä täällä.
PS. 28.12. Tänään meni sitten toinenkin pilkuttavista perhosista. Yksi enää siis jäljellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!