lauantai 6. elokuuta 2011

Kun makea vaihtui suolaiseen

Merivesiakvaario ei ollut koskaan käynyt mielessänikään. Olin valmistelemassa perinteisen seura-akvaarioni uudistamista, kun loppukesästä 2010 erehdyin lukemaan Aqua-Webissä viestiketjua "Helppohoitoinen merivesiakvaario, onko sellaista?" Pahus!

Tästä se alkoi tammikuussa 2011
Ketjuun kertyi rohkaisevia ja innostavia kokemuksia, ja pian huomasin täyttä päätä suunnittelevani merivesiakvaarion - sellaisen helppohoitoisen - perustamista.  

Syksy kului aihetta opiskellen ja sopivia teknisiä ratkaisuja suunnitellen. Olin päästäni pyörällä dursojen, sumppujen, skimmereiden ja streamereiden kanssa. Tämänhän piti olla helppoa! Vähitellen tavoittelemani yksikertainen kokonaisuus kuitenkin alkoi kirkastua: entinen 450 litrainen allas, ei ala-allasta, välttämättömien virtauspumppujen ja vaahdottimen lisäksi vain automaattinen vedenpinnantasaaja.

Altaasta tuli siis "low-tech", mikä ei valitettavasti kumminkaan ole sama kuin "low-budget".

Käyntiin tammikuussa 2011
Lopulta altaaseen laskettiin ensimmäiset suolavedet ja tuotiin korallihiekka ja elävät kivet. Kypsyminen alkoi. Leviä tuli ja leviä meni. Vähitellen ensimmäiset öttiäiset uskaltautuivat esille kivien koloista ja aloin saada aavistuksen merivesiakvaarion kiehtovuudesta. Kohta minusta oli jo aivan luonnollista istua illalla myöhään taskulamppu kädessä pimeän altaan edessä...

Allas huhtikuussa 2011
Maaliskuun lopussa altaaseen hankittiin ensimmäiset kolme korallia ja siitä kuukauden päästä kolme kalaa ja pari rapua. Allas alkoi etäisesti, hyvin etäisesti, muistuttaa oikeaa riutta-akvaariota.

Nyt se kehittyy verkkaisesti, ja uusia asukkaita hankitaan vähitellen. Välillä kaikki tuntuu sujuvan hyvin ja uskon olevani päteväkin akvaristi, sitten taas levät ja muut koettelemukset palauttavat minut todellisuuteen.

Aika tekee altaassa omaa tehtäväänsä eikä sitä auta kiirehtiä.



2 kommenttia:

  1. Vaarallisia tällaiset blogit sinulta - saatanpa sortua akvaarioon minäkin. Voin hyvin kuvitella istuvani öisin akvaariota tuijotellen ja kärsivällisyyttä harjoitellen. Eikä akvaariota tarvitse talutella ulkona sateessa.

    VastaaPoista
  2. Hei Eevali! Voin kyllä lämpimästi suositella akvaarioharraastusta sinulle. Se on vähän niin kuin vedenalainen puutarha; etenkin revästi kasveilla sisustettu makean veden akvaario.

    Sinun pitäisi vain ratkaista, miten kesäaika sujuisi. Ei akvaariota voi viikkotolkuksi yksin jättää, vaikka tasapainoon päästyään ei jokapäiväistä hoitoa tarvitsekaan. Nano-akvaarion voisit ehkä kuljettaa mukanasi kesäasunnollenne.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!