Paremminkin voisi mennä

Riutta-akvaristin uskon lujuutta koetellaan välillä hyvin ankarasti. Tuntuu, että viimeisen vuoden aikana vastoinkäymisiä on ollut enemmän kuin laki sallii ja lääkäri määrää.

Kun viime syyskuussa pitkään odotettuani vihdoin sain altaaseen uusia kaloja - neljä perhoskalaa - ovat ilonaiheet sen jälkeen sitten olleetkin melko vähissä. Perhosista oli jouluun mennessä kuollut kolme. Ei niistä ollut elämään sopuisasti reilun viiden sadan litran kokoisessa altaassa, ja lopulta vain vahvin jäi jäljelle.

Cyanoa riittää
Mutta viheliäisimpänä vitsauksena on ollut jo vuoden kestänyt sinileväinvaasio. Koskaan aikaisemmin sinilevää ei ole ollut, mutta nyt cyanoa on riittänyt milloin enemmän, milloin vähemmän. Yleensä enemmän. Vain vuodenvaihteessa oli pieni tauko. Valitettavasti en osaa sanoa, mikä sen silloin hetkellisesti hävitti.

Olen yrittänyt suhtautua asiaan zeniläisellä tyyneydellä enkä ole ryhtynyt mihinkään erityisiin toimenpiteisiin cyanon häätämiseksi. Olen huolehtinut vedenvaihdoista ja seurannut vesiarvoja enkä sitten oikeastaan muuta. Jokin aika sitten kokeilin Easy Lifen Excital-kuuria, muttei se toiminut..

Cyano on niin painavaa, ettei monen metrin mittainen, suoraan viemäriin menevä lappoletkuni edes jaksa nostaa sitä ylös vedenvaihdon yhteydessä. Niinpä cyanoa on ajoittain ollut melko paksunakin kelmuna altaan pohjalla.

Nyt minulla on uusi pikkulappo, jolla voin imaista cyanon altaan vieressä olevaan saaviin ja sitten tyhjentää saavin pihakaivoon. Vähän siinä on puljaamista, mutta olen nyt kuitenkin saanut pidettyä pohjan vähän puhtaampana. Koralleja cyano ei onneksi ole juurikaan vaivannut, paitsi ihana oranssi Gorgonia taitaa olla jäämässä alakynteen.

Vesiarvot ovat kaiken aikaa olleet kutakuinkin vakaat, vaikka ballingissa onkin ollut vähän säätämistä. Fosfaattia ei ole ollut ikinä, ja nitraatti on aina ollut nollan tuntumassa.

Allas päivä cyanon imuroinnin jälkeen

Erään vihtiläisen kalakauppiaan kehotuksesta olen nyt lisännyt ruokintakertoja yhdestä kerrasta kolmeen kertaan päivässä. Tavoitteena on nollalinjan sijasta kokeilla toista tietä, eli nostaa nitraatin määrää. Tähän astihan olen pitäytynyt siinä Merivesiwikissäkin esitetyssä näkemyksessä, että sen paremmin nitraattia kuin fosfaattiakaan ei saisi olla mitattavia määriä.

Mutta kaipa siinä oma järkensä on, että runsaammalla ja tasaisemmalla ruokinnalla myös bakteereilla on koko ajan ravintoa ja ne pystyvät sitten paremmin vastustamaan cyanoa. Vaikka toisaalta bakteerihan se cyanokin on…

Oikukkaat korallit
Myös korallien kanssa on ollut joitakin menetyksiä. Acroporat eivät tässä altaassa menesty eikä niitä yhtä pientä Acropora carolinianaa lukuun ottamatta enää ole. Ylpeyden ja ilon aihe, pitkään altaassa ollut punainen Lobophyllia veti itsensä loppukeväästä valkoiseksi. En osaa kuvitella, mistä se pahastui, monta vuotta kukoistettuaan.  Koska se oli pudonnut paikaltaan muutaman kerran, liimasin sen lopulta kiinni. Siinä yhteydessä asettelin sen vahingossa eri suuntaan kuin aikaisemmin; siinä ainoa muutos.

Viimeisin menetys on parin viikon takaa, kun vanha Pocillopora hajosi tikuiksi. Se oli jo jonkun aikaa ollut jotenkin hauraan tuntuinen, jos sitä kolhaisi vaikkapa lapolla. Olin laskemassa uutta Lobophylliaa altaaseen, kun se irtosi pihdeistä ja putosi suoraan Pocilloporan päälle. Tuloksena oli kasa frägejä, mitään muuta pelastettavaa Pocilloporasta ei jäänyt.

Täytyy tunnustaa, että joskus yön hiljaisina tunteina on harrastuksen lopettaminen käynyt mielessä. Myisi vain kaiken pois ja ottaisi vaikka laatikollisen kumiankkoja tilalle. Mutta toistaiseksi vielä nuo synkeät ajatukset ovat menneet nopeasti ohi.