Oli selvästi tullut siivouspäivän aika
Uusi terä leväraappaan, pitkät hansikkaat käteen ja ei kun kimppuun. Kun allas on 60 senttiä korkea, ja minä vain vajaan metrin pidempi, saan takalasin puhdistamisessa aina ylittää itseni. Kirjaimellisesti. Vaikka raapassa on hyvä varsi, joudun silti kurottumaan ja samaan aikaan taipumaan kummallisille mutkille valaisimen alle, jotta yletän puhdistamaan lasin edes suunnilleen alas asti. Täydellistä tulosta en edes havittele, mutta mieluusti kuitenkin katselen taustan siniväriä edes vähän kalkki- ja pölylevän sijasta.
Mutta lomaviikko oli saanut aikaan muutakin harmia kuin levää laseihin. Useampikin koralli oli pudonnut paikoiltaan ja oli sen takia aika huonossa hapessa. Mikä kumma siinä on, että siihen asti tukevasti paikoillaan pysyneet korallit päättävät irrota juuri, kun olet poissa?
Hyvin murheissani olen siitä, että sini-vihreä, tarkempaa lajimääritystä vailla oleva Acropora oli joutunut Euphyllia glabrescensin lonkeroihin. Ei näyttänyt Acro hyvältä. Pari oksaa oli aivan valkoisena ja kärkien kaikki neonvihreä väri oli hävinnyt. Leikkasin kuolleet haarat ja tarjosin sille parasta, mitä tiesin, eli kylvyn. Hieman se tuntui virkistyvän oltuaan muutaman tunnin Ultra Min aminohappo-vitamiinin hellässä huomassa. Tänään asettelin sen tukevasti mukavalle paikalle ja toivon sille parasta. Samalla yritin hakea turvallisempia paikkoja muutamalle muullekin korallille.
Ja sitten ryhdyin murhaajattareksi
Xenia oli kiva vielä vuosi sitten, kun altaassa ei paljon muuta ollut. Se kasvoi nopeasti ja näytti kasvaessaan aika mukavalta. Mutta – kuten minua varoiteltiin – kun Xenialle kääntää hetkeksi selkänsä, se täyttää koko altaan. Olen harventanut sitä aikaisemminkin, mutta tänään kiskoin pitkillä pinseteillä irti kaiken, minkä sain. Ja ruiskutin vielä kiehuvaa vettä päälle.
Arvaan, että taistelu Xenian kanssa ei jää tähän, mutta riittää kyllä yhdelle päivälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!