Kaksi viikkoa sitten riutalle muuttanut kuplavuokko on jakaantunut kahtia! En oikeastaan tiedä, onko se hyvä vai huono asia tai mistä jakaantuminen johtuu. Yrittääkö se säilyäkseen pelastaa itsestään edes jotain? Vai silkasta ilostako jakaantui? Mutta joka tapauksessa aika hauskaa, että niitä on nyt kaksi. Eilen alkuperäinen yksilö päätti ottaa jalan alleen ja lähti hivuttamaan itseään uusiin asemiin. Ei se pitkälle muuttanut, mutta asumuksensa toiseen syrjään nyt kumminkin. Jotenkin se näyttikin vähän hajanaiselta; tosi avoimelta ja levinneeltä, kuplat hyvin pulleina. Ja tuloksena oli sitten yhden muuttuminen kahdeksi.
Olen tässä myös ihmetellyt kuplavuokon tieteellistä nimeä: Entacmaea quadricolor. Vanhan latinistin korvaan kuullostaa siltä, että tuolla olisi jotain tekemistä neljän värin kanssa. Tähän asti vuokko on kumminkin ollut vain ja ainoastaan oranssin punainen. Mutta nyt jakaantumisen jälkeen esille on tullut myös vihreää ja ehkä aavistus sinistä. Mahtaako tulla vielä neljäskin väri?
Kiehtovaa on elämä riutalla!
Kun ei vielä ole metsien vuokkojen aika, on kiva seurata näitä vesivuokkoja. Olisi hauskaa, jos olisi merivuokkolainaamo, josta voisi lainata pöytäkoristeeksi pieniä lasivesipalloja. Heti lainaisin pääsiäisrekvisiitaksi pari keltaista merivuokkoa.
VastaaPoistaHei Eevali! Sepä olisikin hauskaa, kun pöydällä kelluisi keltainen merivuokko omassa maljassaaan, siinä mämmiropposen ja maalattujen munien välissä. Mutta koska lainaamoja ei ole, joudut vain mielikuvittelemaan sellaisen. Se ei taida olla vaikeaa kumminkaan.
VastaaPoista