Harrastus loppuu - kaikki myyntiin!

 

Akvaarioharrastusta on takana nyt parikymmentä vuotta, niistä suolavettä kymmenen. Nykyinen allas on ollut käynnissä loppuvuodesta 2012 eli reilut kahdeksan vuotta. 

Aikansa kutakin, tämä harrastus on nyt päättymässä. Kaikki on kaupan: Tekniikka, Kalat ja muut liikkuvat sekä Korallit -sivuilla on listaa ja tietoja altaan sisällöstä tekniikasta. Kaikki on toimivaa ja elävää, mutta ei käytetty tietenkään koskaan ole uuden veroista.

Kyselyjä voi laittaa vaikka sähköpostilla merjankotiposti(at)gmail.com tai Facebookin Suomen merivesiakvaariot -ryhmässä ja mesessä. Hinnat ovat neuvoteltavissa, en ole niitä erikseen joka kilkkeeltä edes miettinyt. 

Ensi sijassa kamat voi hakea Turusta. Jotain voin kyllä postittaakin, mutta mihinkään isompaan lähetysrumbaan en aio ryhtyä.

Vähän isompi vedenvaihto

Altaassa on asiat tällä hetkellä melko mukavalla mallilla. Kalat ovat terveinä eikä leviä juurikaan ole  (kop kop). Tilanne saattaa toki olla alkua uudelle ekokatastrofille, mutta iloitsen siihen asti!

Tiedän, että hiukan nitraattia altaassa ei ole pahasta; toisten mukaan se on jopa tarpeellista. Olematon nitraatti yhdessä hiukankaan kohonneen fosfaatin kanssa on loistava kasvualusta mm. cyanolle.

Itse olen aina ajatellut, että vähemmän on parempi, ja sen takia olen hiukan huolissani seurannut hiljalleen nousevia nitraattilukemia. Viime aikoina nitraattia on ollut noin 40 - 50 mg/litra.

Lysmata amboinensis on aina valmiina kuvaan!

Vaihdan vettä säännöllisesti viikon tai kahden välein noin 10 prosenttia kerrallaan. Niin pienellä määrällä ei juuri ole vaikutusta nitraattiarvoihin.

Lopetin äsken kolmen viikon "UV-kuurin",  ja ajattelin, että vähän isompi vedenvaihto olisi sen jälkeen paikallaan. Samalla laskisi nitraattikin. Päätin vaihtaa vedestä noin puolet, eli 300 litraa.

Vesitynnyri melkein tammea.

Noin iso vedenvaihto on jo jonkinlainen operaatio. Minulla oli käytössäni uusi 240 litran vesitynnyri ja lisäksi tavallinen vedenvaihtosaavi 60 litraa. Tynnyri on tarkoitettu puutarhan  kasteluvedelle, mutta vielä käyttämätön ja siksi oikein sopiva tähän tarkoitukseen. Materiaali on elintarvikemuovia.

Tein RO-veden saunan pesuhuoneessa; aikaa veden valumiseen meni kaksi vuorokautta. Suola sekosi siinä samalla pienen nostopumpun voimin. Koska vesi oli todella kylmää, piti sitä lämmittää kuumentamalla parikymmentä litraa kattilassa. Lämppärikin minulla oli, mutta se ei oikein jaksanut lämmittää noin isoa vesimäärää.  

Vanhan veden lappoaminen pois altaasta oli sekin oma lukunsa. Matkaa altaasta wc:n puolelle on muutama metri ja sen takia vesi valuu aika hitaasti. Loppupuolella pumppasin vettä myös saaviin, mikä hiukan nopeutti asiaa. Reilut puoli tuntia siihen kuitenkin meni. Altaaseen jäi vettä parikymmentä senttiä, mikä riitti kaloille ja muille otuksille oikein hyvin. 

Pumppujen ja lappojen kanssa touhuaminen on suht kevyttä hommaa. Todellinen työn sankari oli Perheenpää, joka kantoi sen 300 litraa pesuhuoneesta altaaseen. Aika monta reissua siitä tuli. 

Ja se nitraattiarvo: se luonnollisesti putosi puoleen eli noin 20 mg/litraan. Ei se vieläkään ole kovin vähän. Laitoin biopelletit kiertoon, mikä toivoakseni myös auttaa asiaa.  

Koska aikoinaan erilaisten levien poistopuuhissa altaasta poistui jonkun verran myös hiekkaa, ei uuden elävän hiekan lisääminen ehkä olisi pöllömpi idea sekään. Ja ehkä vähän uutta elävää kiveä ala-altaaseen?

Välskärinvaihtoviikot

Altaan uusin asukas on pastellivälskäri (Acanthurus japonicus). Sellaista tarjottiin minulle jo loppuvuodesta, mutta en silloin uskaltanut ottaa, kun kala oli vasta tullut maahan ja selviäminen epävarmaa. Mutta kiinnostuin lajista, ja pari viikkoa sitten Reeftonilla rauhassa kotiutettu yksilö siirtyi omaan altaaseen.

A. japonicus kasvaa parikymmensenttiseksi, ja altaan minimikooksi suositellaan lähteestä riippuen noin 450 litraa. Pidän oman altaani mieluusti väljästi asutettuna enkä tahdo liian suuriksi kasvavia kaloja. Pastellivälskärille 540 litraa on siinä ja siinä, mutta toivoakseni allas muutoin tarjoaa sille hyvät olosuhteet. Usein kai kalat myös jäävät akvaarioissa pienemmiksi kuin mitä luonnossa kasvaisivat.  Ainakaan keltavälskäri ei kuuden vuoden aikana juuri ole kasvanut.  

A. japonicus levittelee komeita eviään, keltavälskärin laita on vähän huonommin.

Loppusyksystä hankitut uudet kalat ovat voineet hyvin ja allas tuntuu muutenkin olevan tasapainossa. Vain keltavälskäri on mennyt koko ajan huonompaan suuntaan. Vaikka se selvisi viime kevään tautiepidemiasta, värin haalistuminen ja selkäevän syöpyminen vain jatkuivat. Sen nahka on näyttänyt paikoin muhkuraiselta, ikään kuin loisien kiusaamalta. Lopulta selkäevästä ei ollut jäljellä enää juuri mitään. Aloin miettiä, että ehkä olisi parempi poistaa keltavälskäri muonavahvuudesta.

Haavin kanssa sitä ei ollut toivoakaan saada kiinni, joten hankin läpinäkyvän kala-ansan.  Ansa toimi toivotulla tavalla, ja keltavälskäri ui sisään varsin nopeasti sinne asetetun leväherkun perässä.

Ennen japonicuksen tuloa olin laittanut UV-suodatuksen käyntiin, jotta vedessä olevien haitallisten mikrobien määrä vähenisi. Pidän sitä nyt käynnissä vielä pari viikkoa, ja sen jälkeen palaan normaaliin. Ehkä laitan perään vielä lyhyen Voogle-kuurin kaloja vahvistamaan. 

Sinnikkään vihreän limalevän takia käyttöönottamani Zeovit-systeemin olen myös lopettanut. Levän syyksihän selvisi nurinperin säädetyt valot, eikä korjausliikkeen jälkeen levää ole enää näkynyt. 

Tarkoitus on jossakin vaiheessa laittaa perinteiset bio-pelletit uudelleen kiertoon. Nitraatti pysyttelee jatkuvasti varsin korkeissa lukemissa (n. 35 mg/l.) ja mieluusti yrittäisin saada sitä vähän alemmas.  

Uusia otuksia

Viime keväänä olin hyvää vauhtia menossa kohti kalatonta allasta. Ihan maaliin en päässyt. Tautiepidemian jäljiltä säilyi kolme kalaa: keltavälskäri ja kaksi kultapyrstökoralliahventa (Chrysiptera parasema).

Naamioherttuakala koreilee sinisenä ja keltaisena.

Sen jälkeen on altaassa ollut kovin hiljaista, sillä en ole pitänyt kiirettä uusien asukkaiden hankkimisessa. Olen halunnut tehdä mahdollisimman vähän mitään muutoksia, kun allas nyt vihdoin näyttäisi olevan jonkunlaisessa tasapainosssa.

Vasta marraskuussa tulivat ensimmäiset uudet elävät. Olin kovin tykästynyt kultapyrstökoralliahveniin ja otin niitä lisää. Nyt niitä on taas pieni parvi, eli seitsemän tai kahdeksan kalaa. Yhtä kiusattiin heti alussa aika paljon, niin etten ole ihan varma lukumäärästä. Niiden laskeminen on lähes mahdotonta.

Samaan aikaan tuli yksi Lysmata amboinensis ja uusi merimakkara Holothuria edulis. Minulla on ollut hiukan vastoinkäymisiä merimakkaroiden kanssa. Ensimmäisen kotiutin tyhmyyttäni liian nopeasti ja se kuoli muutamassa päivässä. Toisen kanssa tein kaiken pitkän kaavan mukaan, mutta jostain syystä sekin heitti veivin nurkkaan parin kolmen viikon jälkeen. Tämä viimeisin näyttäisi nyt asettuneen ja voivan hyvin.

Eilen haettiin vielä kaksi rapua Lysmata debellius ja wurdemanni, puhdistajakala Labroides dimiatus sekä naamioherttuakala Centropyge bicolor. Bicolor oli ensimmäisen altaani ensimmäinen kala. Se voi hyvin, mutta hyppäsi sitten jossakin vaiheessa lattialle. Se oli minusta hieno ja mukava kala, joten nyt tahdoin uuden sellaisen. Bicolorista tiedetään, että se joskus saataa nyppiä koralleja. Edellinen ei sitä tehnyt ja toivottavasti ei tämä uusikaan.

Kotiutuminen sujui hyvin eikä keltavälskärikään juuri piitannut herttuakalasta. Sammutin altaasta valot, mikä ehkä rauhoitti kotiutustilannetta. Yöllisten kahnausten varalta vedin altaan päätyjen suojaksi tuorekelmua, ettei kala mahdollisesti pelästyessään päätyisi heti lattialle.

Minulle tarjottiin pari viikkoa sitten pastellivälskäriä (Acanthurus japonicus), mutta en uskaltanut sitä silloin ottaa. Kala oli juuri tullut maahan enkä arvannut laittaa sellaista suoraan altaaseeni. Kunnollista karanteeniakvaariota minulla ei ole, ei ainakaan noin isolle kalalle sopivaa. En halunnut ottaa riskiä tulokkaan mahdollisesta sairastumisesta, mikä pahimmassa tapauksessa olisi taas saanut koko altaan sekaisin

Mutta komea kala se on, ehkä hankin sellaisen myöhemmin.

Riutta 5 vee!

Onneksi on Facebook! Tänään se ystävällisesti muistutti minua siitä, että tasan viisi vuotta sitten oli päivä, jolloin nykyinen riutta-akvaario käynnistettiin. Se oli rankka päivä. Elävien evakuointi siirtoastioihin, vanhan altaan tyhjentäminen ja uuden kokoaminen ja lopulta täyttäminen vei koko päivän. Tällaiset tunnelmat kirjoitin blogiin silloin. 

Allas käynnistyy vuonna 2012.

Tällä hetkellä allas on jokseenkin tasapainossa ja harrastaminen tuntuu mukavalta. Mutta aina ei ole ollut näin. Kuluneet viisi vuotta ovat olleet pääosin tuskien taivalta. Sitä kuvittelee, että allas alkaa olla tasapainossa ja kehittymässä kohti unelmien riuttaa. Sitten seuraavassa hetkessä naamalle plätkähtää cyanoinvaasio kuin märkä rätti. Jos ei se ole cyanoa, se on pilkkutauti. Tai vihreä levä. On myös mahdollista, että ne tulevat kaikki yhtä aikaa.

Altaan perustamisen jälkeen ensimmäinen takaisku oli pilkkutauti. Puolisen vuotta perustamisesta hankittu uusi keltasilmävälskäri stressaantui ja tartutti myös keijukalan. Molemmat kuolivat. Melkoista tyhmyyttä minulta, kun laitoin suoraan pääaltaaseen kalan, joka oli vasta muutama päivä sitten saapunut liikkeeseen.

Seuraavaksi cyano alkoi nostaa päätään. Lopulta sitä oli koko pohjan mitalta ja kaikkien kivien pinnoilla. Joitakin herkimpiä koralleja, kuten ihana punainen Gorgonia, menehtyi sen alle. Eikä se cyano loppunut. Aloitin ballingin, lisäsin ruokintaa, vähensin ruokintaa. Vaihdoin vettä tiheästi ja sitten vain vähän. Millään ei ollut mitään vaikutusta. Koralleja tuli ja koralleja meni, pääosin ne ovat kuitenkin koko ajan pärjänneet aika mukavasti ja jotkut kasvavat ihan rehottamallakin.

Korallit voivat pääosin hyvin.

Kaloja cyano ei haitannut, ja ne olivatkin ilonaiheena näinä mustina (tai pitäisikö sanoa punaisina?) aikoina. Sain altaaseen unelmakalani eli neljä kappaletta mustavalkoisia perhoskaloja. Muutamassa kuukaudessa ne kiusasivat toisensa hengiltä ja jäljelle jäi vain yksi. Se elelikin sitten ihan sopuisasti muiden kalojen kanssa, kunnes tänä keväänä hyppäsi altaasta ja teki itsestään kapakalan.

Kohta perään alkoivat tippua muut kalat yksi toisensa jälkeen. Uskoakseni altaassa riehui jokin loistartunta, joka lopulta vei kaikki kalat kolmea lukuun ottamatta. Vasta muutama viikko sitten olen saanut hiukan uusia asukkaita, ja allas alkaa taas näyttää eloisalta.

Allas viisi vuotta perustamisen jälkeen.

Cyano piti pintansa yli kaksi vuotta. Sitten kesällä 2016 se alkoi itsekseen hävitä - vain vaihtuakseen uuteen vihreään niljakkeeseen. Tämä vihreä oli, jos mahdollista, vielä cyanoakin ikävämpää. Sitä ei saanut mitenkään poistettua ja sitä tuli aina vain lisää. Yritin kaikki temput, mutta mikään ei tehonnut siihen. 

Olin säätänyt valaistusta viimeksi cyanon häviämisen aikoihin, ja nyt alkukesästä päätin kokeilla vielä valaistusajan lyhentämistä. Kävi ilmi, että valoja säätäessään on syytä olla tarkkana niiden kanavien kanssa. Ettei mene valkoiset ja värikkäät sekaisin... 

Viimeiset viisi vuotta on kulunut hammasta purren, parempaan tulevaisuuten uskoen. Nyt se taitaa olla totta.

PS. Vedetään takaisin. Kanssaharrastaja jo ystävällisesti muistutti, että eihän tämä tasapaino ole kuin välitila kahden katastrofin välissä :-).

Mikä hävitti vihreän levän?

Altaassa tapahtuu nyt jotain hyvin kummallista: lähes vuoden pohjaa peittänyt vihreä levä on lähestulkoon hävinnyt. Pari viikkoa sitten levä alkoi hiipua silmissä ja muutamassa päivässä se oli hävinnyt muualta paitsi varjoisista paikoista. Nyt sitä ei enää ole oikeastaan missään.

Yhtä ja toista olen matkan varrella kokeillut, mutta mikään ei ole toiminut. Olen ruokkinut reippaammin nitraattitasoa nostaakseni, olen ruokkinut niukemmin ravinteiden vähentämiseksi. Olen tehnyt suuria vedenvaihtoja kerralla, olen vaihtanut pieniä määriä tasaiseen tahtiin. Olen yrittänyt sulkea mielestäni koko altaan, olen miettinyt sitä herkeämättä keksiäkseni ratkaisun. Ei mitään tehoa millään. 

Viherä levä on nyt pysytellyt poissa pari viikkoa.

Helmikuun lopussa viime vuonna hankin uuuden valaistuksen: kaksi kappaletta Giesemann Pulzar HO 78 w lediä. Tosi hienot valaisimet, joissa on erikseen säädettävät kanavat sinisille, valkoisille ja värikkäille lampuille. Akvaario näyttää oikein kauniilta niiden valossa. Toiveikkaana odotin, josko valaistusolosuhteiden muutos toisi helpotusta leväänkin. Mutta ei se tuonut.

Valaistusta säädetään sovelluksella, jonka kanssa on helppo saada päivän kulku ja valaistus juuri sellaiseksi kuin haluaa. Mutta tarkkana pitää olla. Softa on tehty toiselle valaisimelle, ja kanavien nimet ovat sen takia väärinpäin, eli valkoinen on sininen, sininen on valkoinen jne.

Muistilappu, jotta kaikki menisi oikein...

Jotta en sotkisi kanavia keskenään, olen tehnyt muistilapun, josta aina tarkistan, että kaikki menee oikein. Koska etenkin punainen valo käsittääkseni helposti lisää levän kasvua, olin säätänyt värikkäiden ledien tehon hyvin pienelle.

Mutta muistilapusta huolimatta olin jossakin vaiheessa onnistunut sekoittamaan kanavat ja värit.  Huomasin asian tammikuussa, kun päätin vielä kerran säätää valoja. Värikkäät olivat isolla ja valkoiset hyvin pienellä teholla.

Voitte arvata, että silloin ketutti kuin sitä kuuluisaa oravaa pakkasella. Toisaalta aloin toivoa, josko juuri siinä olisikin ollut syy vihreän levän rehottamiseen.Näin haluan nyt uskoa, vaikka aikaa valojen korjaamisesta levän häviämiseen kuluikin melkein neljä kuukautta.

Mutta niihän sitä sanotaan, että huonot asiat tapahtuvat nopeasti ja kaikki hyvä hitaasti.
 
Tautiepidemia vei altaasta melkein kaikki kalat, minkä takia UV-suodatin on käytössä vielä tälläkin hetkellä. Heinäkuussa joskus voin ehkä alkaa miettiä uutta kalastoa. Silloin tulee myös Zeovit-mentelmän käyttöönotto uudelleen harkintaan.

Kohti kalatonta allasta :-(

Nyt alkaa näyttää siltä, että kohta mulla on LRWCO –allas. Nimittäin yksi toisensa perään kaloista heittää lusikan nurkkaan. Tällä viikolla on mennyt molemmat vuokkokalat ja yksi tai kaksi Chrysiptera parasemaa. Nyt myös puhdistajakala näyttää siltä, että on kohta entinen. Saattaa käydä niin, että keltavälskäri on kohta altaan ainoa kala.

Keltavälskäri näyttäisi nyt olevan kunnossa, paitsi että tosi ahkerasti puhdistajakala sitä kävi nyppimässä (silloin se itse vielä näytti terveeltä). Arvelen, että jotain loisia kaloissa on. Ihoon tulee samentumaa ja läikkiä ja sitten kuolevat.

Keltavälskärihän oli huonolla hapella jo helmikuussa, loisia epäilin silloinkin. Laitoin silloin UV-suodattimen päälle neljäksi viikoksi ja kala parani. Ehkä olisi kannattanut pitää sitä pidempään, en tiedä.

Viikko sitten käynnistin Zeovit-systeemin, lähinnä pohjaa peittävän sinnikkään levän takia.

Silloin vielä ei kaloissa näkynyt mitään outoa. Enkä ollenkaan tarkoita, että Zeovit tässä olisi syypää. Olen vain aivan epätietoinen siitä, mitä nyt kannattaisi tehdä. Jatkaa Zeovitin käyttöä vai lopettaa se ja käynnistää uudelleen UV-suodatin?

Tasapainossahan tuo allas ei selvästikään ole, joten uskoakseni Zeovit voisi auttaa juuri siihen. Mutta toisaalta loisiin siitä ei taida olla apua. 

Jos taas käynnistän UV-suodattimen, se vähentää vedestä haitallisia mikrobeja ym., mutta hävittää samalla hyödyllistäkin bakteerikantaa. 

Mitä ihmettä siis teen?

Jos tässä nyt jotain hyvää haluaa nähdä niin sen, että korallit voivat hyvin. Harmillisesti vain vuokko siirtyi keskeisemmälle paikalle. Jouduin siirtämään sen tieltä yhden Pocilloporan, ettei olisi aivan aivan hegettömäksi sitä polttanut. Olkoon nyt vuokko ainakin vähän aikaa noilla sijoillaan, en ole oikein innostunut yrittämään sen irroitusta.

PS. 7.5. Lopetin Zeovitin, käynnistin UV-suodattimen. Nyt on mennyt vuokkokalapariskunta, kolme kultapyrstökoralliahventa ja yksi puhdistajakala. Perhoskala hyppäsi ulos reilu viikko sitten. Jäljellä on keltavälskäri ja kaksi kultapyrstökoralliahventa.