Perhosten koti

Kauan odotetut perhoskalat Hemitaurichthys zoster  ovat viimeinkin  kohta kotiutumassa. Koska ne käsittääkseni ovat varsin arkoja kaloja, halusin rakentaa niitä varten uusia piiloja. Altaassa kun on tähän asti ollut vain yksi isompi kivikasa kalojen piilopaikoiksi. 

Päästäkseni helpolla hankin Mrutzekilta valmiin luolarakennelman altaan toiseen päätyyn. Tilasin pienimmän tarjolla olleen luolan, joka sitten kuitenkin todellisuudessa osoittautui melko isoksi. Lisäksi se oli varsin avoin, eli ei ehkä paras mahdollinen kalojen piilopaikkoja ajatellen. Luola oli rakennettu pohjalevyn päälle, jonka piilottaminen hiekan alle olisi merkinnyt pohjan melkoista mylläämistä. Se ei kovin houkutellut.

Luola olikin melko kookas

Niinpä neuvokas akvaristi päätti vähän hajottaa ja tuunata tuota valmisluolaa. Halusin pohjalevyn kokonaan pois ja myös madaltaa rakennelmaa hiukan. Tekninen henkilöstö oli onneksi ystävällinen ja lupautui mukaan projektiin. 

Boschin monitoimityökalu osoittautui työssä oivalliseksi apuvälineeksi. Sen pienellä terällä pohjalevy irtosi tuota pikaa eikä itse rakennelma hajonnut lainkaan. Myös madaltaminen onnistui hyvin, ja irrotetuista kivenmurikoista tuli lisätilkettä luolan sisään. Lopputuloksena oli alkuperäistä matalampi ja enemmän suojapaikkoja sisältävä kivikasa.

Monitoimityökalu on tuunaajan paras kaveri!

Luolan altaaseen laittaminen sujui hyvin. Laskin ensin saavillisen (60 l.) vettä pois, jotta altaassa touhuaminen olisi vähän helpompaa. Siirsin koralleja syrjään kivirakennelman tieltä ja osan Euphyllioista nostin kokonaan pois altaasta. Euphylliat kaipasivat tukevampia kiinnityskivä, ja se tuli nyt hoidettua samalla. 

Tasoitin hiukan hiekkaa ja  luola nostettiin paikoilleen. Sen sisälle asetettiin yksi tuunauksessa irrotettu murikka, ja niin uusi rakennelma oli valmis. Aika hyvä siitä mielestäni tuli.

Minua on kovin miellyttänyt altaan tähän astinen avara ja avoin maisema. Se on myös toiminut oikein hyvin, koska kaloja on ollut niin vähän. Uuden kivikasan myötä altaan väljyys toki väheni, mutta on siellä yhä avointakin tilaa. Samalla tuli myös lisää paikkoja, mihin tulevaisuudessa voi kiinnittää uusia koralleja.

Uusi aquascape

Koska vesi hiukan sameni korallien siirtelystä ja muusta touhusta, laitoin altaaseen vähäksi aikaa pienen sisäsuodattimen. Parissa tunnissa vesi oli kirkasta ja kaikki näytti olevan reilassa. Varmuuden vuoksi tein kuitenkin koko operaation jälkeen vielä normaalin vedenvaihdon ja lisäsin pari ampullia Prodibion BioDigestiä.

Kärsijöinä tässä tapahtumassa olivat vuokkokalat.  Pariskunta on hengaillut juuri tuossa altaan kulmassa, huonosti voivan Euphyllia glabrescensin suojassa. Kulma meni nyt uusiksi ja Euphylliakin vaihtui toiseen. Saa nähdä, miten vuokkokalat asettuvat uuteen järjestykseen.

Tuliherttua ja keltavälskäri ovat jo kiinnostuneena käyneet tutustumassa uuteen luolaan, eli nähtäväksi jää, kenen asumus siitä sitten lopulta tulee.

Kesytetty kaaos

Jos riutta-akvaariossa on tekniikkaa vähänkään enemmän kuin valot, streamerit ja lämmitin, merkitsee se yleensä sähköjohtojen, muuntajien ja pistorasioiden sekamelskaa. Mitä suurempi määrä rompetta on, sitä suurempi on myös sekamelska. Yleensä.

Olen kuullut puhuttavan harvinaisesta ihmislajista, joka osaa alusta asti suunnitella ja rakentaa akvaariokokonaisuutensa niin, että mitään sekamelskaa ei edes synny. Ala-ja sivukaapeissa on erityisiä sähköseinäkkeitä, joissa on oma paikkansa jokaiselle sähkölaitteelle. Kaikki on siistiä ja turvallista, ja tietysti kaikki laitteet ovat myös helposti käytettävissä. Kyseessä on luultavasti Luojan luoma lajiominaisuus, ei opittavissa oleva taito. 

Kaikki sikin sokin
Nykyisessä altaassani ensimmäinen puoli vuotta mentiin hyvin perinteisesti. Kaikki sähköjohdot olivat yhtenä sekaisena vyyhtenä alakaapin pohjalla. Mikään ei ollut kiinni missään eikä mitään ollut suojattu. Kun samassa tilassa on vettä ja sähköä sikin sokin, ei voida puhua kovin turvallisesta ratkaisusta.

Tällä mentiin alkuajat

Askel parempaan oli, kun kokosin kaikki jatkojohdot, töpselit, kontrollerit sun muut härpäkkeet yhteen alakaapin sivuseinälle kiinnitettyyn koritelineeseen. Kovin toimiva tuo ratkaisu ei ollut, sillä suuri osa sähköjohdoista kulki nyt korvausvesiastian yli. Kun kalkkivettä käytettäessä astiaa joutui välillä pesemäänkin, oli johdoista aina melkoisesti riesaa. Mutta eivät ne sentään enää lojuneet kaapin lattialla suoraan vesiroiskeiden ulottuvilla. 

Ballingin aloitus toi kokonaan uuden pulman. Mihin ihmeeseen kanisterit  ja dosaatiopumpun voisi sijoittaa jo ennestään täydessä kaapissa? No, ei mihinkään. Niinpä ne sitten nököttivät puoli vuotta altaan vieressä kekseliäästi saunajakkaralle asetettuina. Purkkeja ja purnukoita ynnä sekalainen seurakunta nesteitä ja sähkövehkeitä oli nyt siis sekä akvaariokaapin sisä- että ulkopuolella.

Kaaoksen kesytys alkaa
Sisäinen esteetikkoni vaikersi ja sai tukea kodin turvallisuuspäälliköltä: tarvittiin siistimpi, toimivampi ja turvallisempi ratkaisu. Kun tähän asti ajatuksena oli ollut saada kaikki sähkölaitteet pois näkyvistä alakaappiin, päätettiin ne nyt siirtää sieltä ulos. 

Pumppujen johtoja lukuun ottamatta kaikki sähköjohdot vedettiin pois alakaapista ja sijoitettiin uuteen, akvaarion viereen ripustettuun seinäkaappiin. Omassa kaapissaan ne ovat helposti käytettävissä ja nyt myös kuivassa tilassa, mitä akvaarion alakaappi ei ollut. Koko hoito on vikavirtakytkimen suojaama. Streamereita varten on lisäksi UPS, joka sähkökatkon sattuessa pyörittää niitä muutaman tunnin.

Uusi "sähkökaappi" on jokseenkin sopivan kokoinen

Alakaappiin omaan jatkopistorasiaansa jäivät siis vain nostopumppu, kahden reaktorin pumput ja dosaatiopumppu. Aikaisemmin töpseleitä oli siellä reilusti toistakymmentä. Myös saunajakkaralla olleet pallinkivehkeet ohjausyksikköineen mahtuvat nyt alakaappiin, ja olohuone alkaa jälleen näyttää olohuoneelta. 

Näkymä kaaoksen kesytyksen jälkeen

Ei mittään!

Korallit ei mittään, rapuset ei mittään, keltavälsy, herttua ei mittään. Streamerit ei mittään, skimmeri ei mittään ja valaistus ei siitäkään mittään.

Altaassa ei todellakaan ole tapahtunut juuri mitään mainitsemisen arvoista pitkään aikaan. Sinne ei ole tullut oikeastaan mitään uutta, eikä siellä myöskään ole ollut mitään suurempia menetyksiä. Pari acroporaa on vaivihkaa mennyt kompostikuntoon, kun taas jotkut muut korallit näyttävät viihtyvän entistä paremmin.

Plesiastrea sp. tosin näyttää nyt harmikseni voivan huonosti. Se on ensimmäisiä eläviäni vuodelta 2011 ja on aina näyttänyt hyvältä. Nyt se on jostakin syystä alkanut menettää kudostaan, vaikka vielä tällä hetkellä esim. väritys on aivan normaali. Kovin murheellista.

Sinileväesiintymä ja kutistuva Plesiastrea sp.

Kesän helteistä huolimatta lämpötila ja vesiarvot ovat pysyneet vakaina, ja olen myös hoitanut vedenvaihdot ja muut hoitotoimet säännöllisesti. Parin kuukauden ajan altaan toisen päädyn hiekalla on näkynyt hiukan sinilevää. Ei pahasti, enkä ole siitä sen kummemmin välittänyt enkä yrittänyt sitä poistaa. Seuraan vain tilannetta. Littoistenjärvellä tilanne on paljon pahempi.

Balling-mentelmä on ollut käytössä noin puoli vuotta. En tiedä, onko senkään myötä mikään oikeastaan muuttunut. No, siltä osin kyllä, että enää en käytä kalkkivettä korvausvetenä. Puhtaan RO-veden kanssa pelaaminen on selvästi yksinkertaisempaa ja mukavampaa. Niin, balling-systeemin sijoittaminen pois

altaan päädyssä väliaikaisesti nököttävältä saunajakkaralta on myös edelleen työn alla...

Loppuun vielä pikku vinkki, josta ehkä on hyötyä muillekin. Olen tuskaillut biopellettireaktorin (Phosban Reactor 150) kanssa, kun siihen kuuluvat vaahtomuovilevyt eivät ole tahtoneet pysyä paikoillaan. Sen seurauksena pelletit ovat ajautuneet tiiviisti hyvin pieneen tilaan eikä vesi enää ole virrannut kunnolla niiden läpi.

Jokunen viikko sitten ompelin suodatinlevyt muutamalla siimanpistolla kiinni reikälevyyn ja nyt pelletit pyörivät iloisesti! Alla muutama sekunti Lumia-laatuista kuvaa tästä mielenkiintoisesta toiminnasta :-)