torstai 14. tammikuuta 2016

Iloinen jälleennäkeminen!

 
 
 

Minulla on ollut punajalkainen erakkorapu  altaassa liki kolme vuotta. Erakkorapulajeja on luonnossa yli 500. Tämä on joku niistä, vailla sen tarkempaa määrittelyä.

Erakkoravut ovat veikeitä otuksia, jotka suojautuvat vaaroilta asumalla koko elämänsä tyhjän kotilonkuoren sisällä. Etujalat, sakset ja tappien päässä olevat silmät vain vilkkuvat, kun se liikkuu hiekkapohjaa pitkin tai kiipeilee koralleilla. Enempää siitä ei näe.

Nimestään huolimatta se - tai siis sen kotilo - on melko usein näkösällä. On mukava seurata, kun se köpöttelee punaisilla säärillään ja seuloo saksillaan ravintoa hiekasta. Taitaapa se toisinaan napsaista koralleista jonkun polyypinkin. Mutta mukava otus se on, eikä aiheuta vahinkoa altaassa. Sinijalkaisia sukulaisiaan sen sijaan pidetään yleisesti vähän hankalampina tapauksina.

Minun rapuni on melko pienen kokoinen, eikä se ole vaihtanut asumustaan eli suojakotiloaan isompaan kuin yhden kerran. Omaa kuortaan en ole sen huomannut vaihtavan kertaakaan. Olenkin ajatellut, että kotilon suojassa olevan ravun kuori on muita pehmeämpi ja joustaa ja kasvaa ravun mukana.

Altaan muut ravut - Lysmata amboiensis ja debellius sekä Stenopus hispidus -  sen sijaan vaihtavat kuortaan melko useinkin, ja niiden tyhjiksi jääneitä kuoria lojuu hiekalla vähän väliä. Joskus ne ovat hämmentävästi kokonaisen ravun näköisiä, ja ihan ensimmäisillä kerroilla luulinkin kuorta kuolleeksi ravuksi.

Pari viikkoa sitten kuitenkin löysin erakkoravun elottomana raatona Turbinaria reniformiksen kupeelta. Näin sen silloin ensimmäisen kerran kokonaan, koska yleensähän siitä näkee vain sääret ja silmät. Kotilonkuorta ei näkynyt missään, ja arvelin sen  tyhjillään kulkeutuneen jonnekin kivikasojen uumeniin. Olin murheissani menetyksestä, ja päätin hankkia uuden yksilön mahdollisimman pian.

Kunnes sitten eilen  tuttu kotilonkuori jälleen liikkui altaan pohjalla! Se oli ihan entisellään, pintaan kiinnittynyttä cyano-nukkaa myöten. Siinä me tuijottelimme toisiamme tovin, ja olen ihan varma, että se iski minulle silmää: huolestuitkos?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!