sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Testing, testing...


No voi hevon pehva! Matala nitraatti ja korkea fosfaatti on hyvä alusta cyanolle. Onneksi minun altaassani ei ole fosfaattia ollut ikinä.

Nitraatin nostamiseksi olen nyt hankkinut uusia kaloja, ruokkinut reilummin, harventanut vedenvaihtoja ja jokunen viikko sitten jätin vielä biopelletitkin pois kierrosta.

Nitraatti on noussut, mutta fosfaatti edelleen nollilla. Hyvään suuntaan siis menossa!

Sitten tuli uusi PO4 -testi ja hups vain, mulla onkin altaassa fosfaattia, ihan kunnolla. On paljon mahdollista, että sitä on ollut koko ajan, testi vain on ollut viallinen. Vanhahan se on ollut, mutta kuka niitä päiväyksiä muka katsoo?

Ilmeisesti biopellettien poisjättäminen antoi fosfaatille sen verran puhtia, että nyt vanhakin testi näyttää inan verran sinertävältä. Eihän tuosta nyt tiedä, kumpi testi näyttää oikein vai näyttääkö kumpikaan. Mutta epäilemättä fosfaattia altaassa nyt on: joko vähän, paljon tai jotain siltä väliltä.

Onneksi olen kuitenkin koko ajan pitänyt altaassa fosfaatinpoistajaa, en uskalla kuvitellakaan, mikä tilanne olisi ilman sitä.

Nyt sitten vedenvaihto ja biopelletit takaisin kiertoon. Niin kuin olis jo!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Kadonnut: sininen koralliahven

Kotialtaastaan on jäljettömiin kadonnut Chrysiptera parasema –koralliahven.  Laji tunnettaan myös nimellä Goldtail demoiselle. Viimeinen varma havainto ahvenesta on perjantailta 12. helmikuuta.

Ahven on hehkuvan syvänsininen, pyrstö on keltainen. Ahvenella on mittaa noin kaksi senttiä, ja kadotessaan se oli hyväkuntoinen ja normaalikäytöksinen. Sairauden mahdollisuutta ei voida kokonaan poissulkea, joskaan kalassa ennen katoamistaan ei havaittu mitään poikkeavaa.

Altaan muiden asukkaiden osuutta katoamiseen on yritetty selvittää, mutta mitään johtolankoja ei ole saatu. Etsinnät on ulotettu myös altaan ulkopuoliseen ympäristöön niiden johtamatta kuitenkaan tulokseen.
Kaikki mahdolliset havainnot kadonneesta tai arvaukset katoamisen syystä pyydetään jättämään tämän kirjoituksen kommentointi-osioon tai asiaa käsittelevään viestiketjuun merivesifoorumilla.

Päivitys 29.2.2016
Tänään näkyi kadonnut ahven altaassa! Pieni, kalpea ja arka. Ja lajitoverit tuuppimassa sitä takaisin kivikkoon, missä kai oli piileskellytkin. Ei taida olla kovin ruusuinen tuon yksilön tulevaisuus.

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Uusi meininki

Uusien koralliahvenien Chrysiptera parasema myötä allas on muuttunut selvästi levottomammaksi. Rouva Vuokko on ottanut asiakseen näyttää tulokkaille korallin paikan ja myös keskenään ne nahistelevat melko lailla.

Yksi niistä saa köniinsä enemmän kuin muut, niin Rouvalta kuin omiltaankin. Loput ovat tasapuolisen kiukkuisia toinen toisilleen, mutta eivät altaan muille kaloille.

Ärhentelyissä taitaa välillä tulla vähän osumaakin. Ainakin yhdellä näyttäisi olevan aavistuksen verran nukkaantunut haavauma tms. toisessa kyljessään. Jotta vedessä olevat loiset ja muut eliöt eivät pääsisi vaurioissa niskan päälle, otin eilen käyttöön UV-sterilaattorin. Tarkoituksena siis vähentää taudinaiheuttajia ja kalojen sairastumisalttiutta.  Ajattelin pitää sitä päällä muutaman viikon. Käsittääkseni "UV-kuuri" silloin tällöin ei muutoinkaan olisi huono idea.

Altaan toisessa  päädyssä on isohko Seriatopora caliendrum, josta olen ollut aikeissa luopua. Se täytynee nyt unohtaa, sillä se eniten kiusattu ahven pitää sitä turvapaikkanaan. Joskus se saa sinne kaveriksi toisenkin. Koralli on niin tiivis, että vuokkokala ei mahdu sen sisään.

Loput ahvenet viettävät aikaansa  pääasiassa altaan vastakkaisessa päädyssä. Ne uivat keskivedessä ja ovat rohkeasti esillä oikeastaan koko ajan. Aikanaan luovuin kaivinkoneistani eli Pomacentrus alleni -ahvenista, koska ne mylläsivät taukoamatta altaan pohjaa uuteen uskoon. Eilen harmikseni huomasin, että ainakin yksi näistä uusistakin kaiveli kuoppaa niin, että hiekka vain pölisi. Pah! Toivottavasti kaiveluinto ei kuitenkaan olisi ihan niin suurta kuin edeltäjillään.

Nämä koralliahvenet ovat todella kauniita. Ne hohtavat syvän sinistä väriä ja näyttävät melkein siltä kuin niiden sisällä palaisi pieni sininen valo. Ne liikkuvat vikkelästi eikä niistä tahdo millään saada kunnollista valokuvaa. Sen takia otin pienen pätkän videokuvaa, jossa edes jokunen kala on  kokonaan näkyvissä.


 
37 sekuntia iPad-laatuista liikkuvaa kuvaa.


perjantai 29. tammikuuta 2016

Enemmän kakkaa - vähemmän cyanoa?

Jatkan yksinäistä valitustani sinilevän nujertamisen vaikeudesta. Nyt on takana kahdeksan viikkoa Cyano Clean + Coral Snow –kuuria. Tulos ei ole häävi, sillä altaan pohja kukertaa edelleen violettina – paikoin runsaammin, paikoin ohuemmin.

Jotain vaikutusta sillä kuitenkin on ollut. Sinilevähän reagoi valoon niin, että sitä on yleensä aamulla vähemmän, ja sitten valoisan ajan myötä sen määrä lisääntyy iltaa kohden. Nyt tuntuu kuin levän kasvuvoima jotenkin olisi heikentymässä, sillä nykyään se alkaa vähetä jo ennen valojen sammumista. Eli sen päivittäinen täyden rehotuksen aika on käynyt lyhemmäksi.

Hoidan allasta käsittääkseni ihan tolkullisesti: huolehdin vedenvaihdoista ja tarvittavista siivouksista, testaan vesiarvoja ja ruokin kaloja monipuolisesti. Olen viime aikoina lisännyt säännöllistä automaattiruokintaa, jotta lähes nollissa pysyttelevä nitraatti edes vähän nousisi. Sillä kun pitäisi olla suotuisa vaikutus sinilevän häviämiseen.

Vaan eipä se juuri ole noussut. Facebook-ryhmässä saamieni neuvojen mukaan parempi keino nitraatin nostamiseksi olisikin lisätä ruokaa syövää eliöstöä. Eli hankkia lisää kakkaavia kaloja.

Koska allas on ollut varsin väljästi asutettu, ovat uudet kalat kyllä olleetkin harkinnassa. Päätöksenteko vain on ollut vaikeaa.

Nyt sitten oli aika ryhtyä tuumasta toimeen, ja eilen altaaseen tuli kuusi Chrysiptera parasema -koralliahventa. 

Näistä veijareista kuvan ottaminen on jokseenkin vaikeaa.
Ovat nopeita ja väri ei tahdo toistua oikein.
Kaloista viisi asettui heti taloksi, ja ne hengailevat mukavasti keskenään yhdessä ryhmässä. Yksi on piiloutunut Seriatopora caliendrumin uumeniin. En tiedä, onko se joutunut omiensa pois ajamaksi, vai eikö se vain uskalla poistua turvapaikastaan.

Rouva Vuokko on nimittäin ottanut asiakseen käydä ärhentelemässä tulokkaalle heti, kun se yrittää liikuskella altaassa. Toivottavasti kuitenkin jokainen löytäisi paikkansa ja kaikkien yhteiselo alkaisi sujua.

Olen toiveikas sen suhteen, että uusien kalojen tuoma kakkakuorma nostaisi nitraattia ja cyano lopulta alkaisi väistyä. Joka tapauksessa kalat toivat mukavasti uutta eloa altaaseen. Ne ovat vilkkaita ja upean värisiä. Ja toisin kuin aikaisemmat koralliahveneni, nämä eivät taida kaivella pohjaa.

PS. 31.1.2016
Valitettavasti rouva Vuokko on päättänyt ryhtyä terrorisoimaan koko parasema-parvea.  Rouva partioi väsymättä koko altaan mitalla ja häätää ahvenet pois tieltään. Hieman outoa, sillä tähän asti vuokkokalat eivät juuri ole poistuneet omasta nurkastaan.


 

torstai 14. tammikuuta 2016

Iloinen jälleennäkeminen!

 
 
 

Minulla on ollut punajalkainen erakkorapu  altaassa liki kolme vuotta. Erakkorapulajeja on luonnossa yli 500. Tämä on joku niistä, vailla sen tarkempaa määrittelyä.

Erakkoravut ovat veikeitä otuksia, jotka suojautuvat vaaroilta asumalla koko elämänsä tyhjän kotilonkuoren sisällä. Etujalat, sakset ja tappien päässä olevat silmät vain vilkkuvat, kun se liikkuu hiekkapohjaa pitkin tai kiipeilee koralleilla. Enempää siitä ei näe.

Nimestään huolimatta se - tai siis sen kotilo - on melko usein näkösällä. On mukava seurata, kun se köpöttelee punaisilla säärillään ja seuloo saksillaan ravintoa hiekasta. Taitaapa se toisinaan napsaista koralleista jonkun polyypinkin. Mutta mukava otus se on, eikä aiheuta vahinkoa altaassa. Sinijalkaisia sukulaisiaan sen sijaan pidetään yleisesti vähän hankalampina tapauksina.

Minun rapuni on melko pienen kokoinen, eikä se ole vaihtanut asumustaan eli suojakotiloaan isompaan kuin yhden kerran. Omaa kuortaan en ole sen huomannut vaihtavan kertaakaan. Olenkin ajatellut, että kotilon suojassa olevan ravun kuori on muita pehmeämpi ja joustaa ja kasvaa ravun mukana.

Altaan muut ravut - Lysmata amboiensis ja debellius sekä Stenopus hispidus -  sen sijaan vaihtavat kuortaan melko useinkin, ja niiden tyhjiksi jääneitä kuoria lojuu hiekalla vähän väliä. Joskus ne ovat hämmentävästi kokonaisen ravun näköisiä, ja ihan ensimmäisillä kerroilla luulinkin kuorta kuolleeksi ravuksi.

Pari viikkoa sitten kuitenkin löysin erakkoravun elottomana raatona Turbinaria reniformiksen kupeelta. Näin sen silloin ensimmäisen kerran kokonaan, koska yleensähän siitä näkee vain sääret ja silmät. Kotilonkuorta ei näkynyt missään, ja arvelin sen  tyhjillään kulkeutuneen jonnekin kivikasojen uumeniin. Olin murheissani menetyksestä, ja päätin hankkia uuden yksilön mahdollisimman pian.

Kunnes sitten eilen  tuttu kotilonkuori jälleen liikkui altaan pohjalla! Se oli ihan entisellään, pintaan kiinnittynyttä cyano-nukkaa myöten. Siinä me tuijottelimme toisiamme tovin, ja olen ihan varma, että se iski minulle silmää: huolestuitkos?