Hiukan vastuullisuutta, jookos?

Uuden akvaarion perustaminen on aina hauskaa ja ensimmäisellä kerralla se on myös haasteellista. Tietoa eliöstöstä, tekniikasta ja hoitorutiineista tarvitaan rutkasti, jotta kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin alusta alkaen ja turhilta ongelmilta vältyttäisiin.

Netti on tietoa pullollaan, ja keskustelufoorumit tarjoavat vertaistukea ja kokeneempien harrastajien neuvoja. Sen takia on todella vaikea ymmärtää, että vieläkin altaita pannan pystyyn vailla mitään käsitystä mistään. Näin etenkin makean veden akvaaarioissa, merivesipuolella sentään pääsääntöisesti asioihin perehdytään paremmin. `

Olen viime aikoina silloin tällöin vieraillut Aqua-Webissä ja hämmästyneenä lueskellut makean veden viestiketjuja, joissa kysellään hätääntyneenä neuvoja, kun uudessa altaassa kalat ovat sairastuneet tai kuolleet.

Kysyjä ei ole välttämättä kypsyttänyt allastaan lainkaan tai kypsytys on jäänyt puolitiehen joko liiallisen hosumisen ja/tai tehottomien kypsytysvalmisteiden takia. Vesiarvoja ei ole mitattu saatikka seurattu. Ja jos onkin, niin korkeintaan epätarkoilla liuskatesteillä tai sitten on käyty akvaarioliikkeessä joskus mittauttamassa. Yleisimmin kerrottu tieto vesiarvoista on, että ”ne ovat normaalit”.

Kalat on valittu sen mukaan, mikä on näyttänyt kaupassa mukavalta tai mitä on ollut tarjolla. Ei ole välitetty selvittää kalojen vesi- ja allasvaatimuksia tai samaan altaaseen tulevien lajien yhteensopivuutta. Akklimaatiosta ei ole kuultukaan, vaan kalat on voitu tipauttaa altaaseen suoraan kuljetuspussista. Ehkä vielä vesineen kaikkineen.

Sitten kun kysyjää kehotetaan selvittämään perusasiat ja laittamaan ne kuntoon, seuraa syvä närkästys, että ”miksi heti aletaan syytellä ja arvostella, jos tulee neuvoja pyytämään”.  En oikein ymmärrä, millaisia vastauksia kysyjä sitten odottaa? Jonkinlaista synninpäästöä ehkä?

Useimmiten kun se ainoa toimiva lääke kuitenkin on korjata vesiolosuhteet ja kalavalinnat sekä huolehtia hoitorutiineista. 

Vaikka tuollaiset viestiketjut omalla sairaalla tavallaan ovat viihdyttäviäkin, nousee päällimmäiseksi tunteeksi silti suuri turhautuminen. Tietoa on tarjolla helpommin ja enemmän kuin koskaan ennen, ja silti ihmiset toimivat täysin vastuuttomasti. Jos aloitteleva akvaristi hankkisi ensin edes perustiedot, kyselisi sitten lisää ja ryhtyisi vasta sen jälkeen toimeen, päättyisi moni tarina paljon onnellisemmin.

Makean veden altaani vúonna 2009. Tlavuus 450 litraa.

Johtuuko sitten tekniikan ja elävien huomattavasti korkeammasta hinnasta, mutta tulevat merivesiharrastajat paneutuvat asioihin yleensä jo etukäteen paljon paremmin. Altaat suunnitellaan huolella, ja täyttämisen jälkeen kypsytys hoidetaan maltilla. Ensimmäiset viikot ja usein kuukaudetkin kuluvat levävaiheita seuraten ja esiin kömpiviä öttiäisiä ihmetellen.

Itse olen kulkenut luultavasti varsin tavanomaisen polun makean veden altaista riutta-akvaristiksi. Suurella asiantuntemuksella en ole koskaan voinut kehuskella, mutta huolellisuudella, kärsivällisyydellä ja guruja seuraamalla pärjäilen jo melko mukavasti.