Sillä siisti!

Reilun kahden vuoden aikana ala-allas oli päässyt melko likaiseen kuntoon. Altaan pohjalla oli rapsakka kerros putkimadon pätkiä ja kaikkea muuta tarkemmin määrittelemätöntä töhkää. Putkimadon tyhjiä putkia oli paljon myös altaan seinämissä.  Refu-osiossa oli sekä kivien pinnalla että laseissa hattaroittain epämääräistä punaista levää.

Ennen siivousta

Sekavaa vaikutelmaa lisäsi vielä se, että vaahdottaja keikkui altaassaan miten milloinkin erilaisten viritelmien päällä. Jotta vedenpinta asettuu oikeaan korkeuteen, vaatii vaahdottaja alleen noin kahdeksan sentin korotuksen. Alun perin sitä varten ei tullut tehtyä mitään kunnollista ratkaisua, ja niinpä korokkeen virkaa ovat sitten hoitaneet niin Aino-jäätelörasia kuin grogilasitkin. Viimeksi grogilasien alla oli vielä silikonista valmistettu oranssi pannulappu vaimentamassa resonointia.  Ei kovin ammattimaista siis…

Lopulta ala-allas alkoi näyttää siltä, että halusin ryhtyä toimeen sen siistimiseksi.
 

Vaahdottimen jalusta

Tekninen henkilöstö teki etukäteen vaahdottajan alle kunnollisen jalustan pvc-muovilevystä ja putkenpätkistä.  Malli löytyi toiselta harrastajalta ja tarvikkeet turkulaisesta Aqua Nova Oy:stä.

Levyyn porattiin 25 mm:n puuporanterällä pieni upotus putkijalkoja varten ja terän kärjen annettiin puikahtaa levystä läpi. Näin vesi pääsee virtaamaan putkijalkojen läpi ja jalusta painuu helposti upoksiin. 

Varsinaista siivouspäivää varten valmistin 120 litraa uutta suolavettä. Poistin ala-altaasta kaikki laitteet, eli vaadottajan, lämppärin, hiili- ja bioreaktoreiden pumput, nostopumpun sekä tällä hetkellä käytössä olevan UV-sterilsaattorin. Ainoastaan pinnantasuri sai jäädä paikoilleen, se kun on niin tarkasti oikeaan paikkaansa asemoitu.

Sitten pumppasin ala-altaan niin tyhjäksi kuin sen nostopumpulla sai ja nostin refu-osion kivet saaviin, missä oli vanhaa vettä. Loput vedet ja kaikki irtotöhkä lähtivät kätevästi Kärcherin nesteimurilla. Kerrankin siitä vehkeestä oli jotain hyötyä. 

Yllätystaskuravulla on punaiset silmät

Kärcherin uumeniin oli päätyä myös pieni taskurapu, joka yllättäen tässä vaiheessa  löytyi altaan kulmasta kyyristelemästä. En tiedä, onko kyseessä hyvis vai pahis. Koska se ei kahdessa vuodessa ollut kasvanut juuri 20 sentin kolikkoa isommaksi, päätin jättää sen altaaseen. Ja tuskinpa se ala-altaassa mitään suurempia tuhoja aikaiseksi saa, vaikka tuosta vielä kasvaisikin.

Leväraappa ja ihmesieni aseena kävin sitten lasien kimppuun ja puhdasta tuli lopulta aika helposti. Sitten vain uudet vedet pumpulla ala-altaaseen, levästä harjatut kivet ja puhdistetut laitteet takaisin paikoilleen. 

Samaan syssyyn viriteltiin alakaapin kattoon vielä vesiletkusta persoonallinen johtokouru, johon sujutettiin pinnantasaajan johdot. Näin saatiin nekin pois veden pinnalta roikkumasta.

Johtokouru on nippusidepidikkeillä kiinni pääaltaan pohjassa

Aikaa koko hommaan kului useapi tunti, vaikka Tekninen henkilöstökin oli mukana auttamassa. Melko työlästä siis, mutta lopputulos on hyvä. Eikä tuota sentään kovin usein tarvitse tehdä. 

Siivouksen jälkeen