lauantai 23. maaliskuuta 2013

On ollut parempiakin päiviä

Tauti etenee
Tämä päivä tulee jäämään historiankirjoihin erään riutta-akvaristin mustana päivänä. Siihen kuuluu kiroilua, korallinkappaleita ja ruumiitakin. Jälleen kerran on todistettu, että jos joku voi mennä pieleen, se myös menee.

Viikko taaksepäin huomasin, että  maaliskuun alussa ostamani Acropora efflorescens alkoi valkaistua juuresta. En kovin vielä tuosta huolestunut, vaan annoin asian olla. Muutaman päivän poissaolon aikana valkaistuminen oli kuitenkin edennyt lähes puoleenväliin korallin korkeutta. Tein, minkä ymmärsin ja napsaisin korallin poikki terveestä kohdasta. Ajatuksena oli, josko jonkun frägin pätkän saisi pelastettua. Mutta ei, muutamassa tunnissa nuo frägit vetivät kokonaan valkoisiksi ja se oli sitten siinä.

Voi, miten pieninä palasina onkaan…
No, altaassa oli vielä muutama muukin uusi koralli odottamassa sijoittamistaan omille paikoilleen Mm. mukavan kokoinen levymontipora (kuva edellisessä postauksessa). Se oli kiinni tosi isossa kivenmoukurassa, jota ei oikein saanut sopimaan mihinkään. Siispä pilkkomaan kiveä pienemmäksi. Vanha kunnon Mora ja vasara; siinä hyvät työvälineet. Ensimmäinen isku, ja kivestä irtosi hankala kulma. Toinen isku, ja kivi tuli vielä sopivammaksi. Kolmas isku teki siitä melkein täydellisen. Melkein. Neljäs isku kiveen, ja koralli pirstoutui kappaleiksi kuin posliinikuppi.

Liimasin isoimman palan sopivaan paikkaan kivikasaan koralliliimalla ja toivon, että se jatkaisi hajonnutta elämäänsä siinä. Pari muutakin kappaletta ovat tallella, mutta niiden ennuste ei ehkä ole kovin hyvä.

Päistikkaa kivikkoon
Ja kerrotaan sitten samoin tein vielä muutkin murheet. Ensimmäisen altaan lähes ensimmäinen koralli, eli sininen hieno Acropora oli männä viikolla poissa ollessani  tipahtanut päälleen kivikasaan. Tietysti. Eiväthän ne koskaan silloin tipahda, kun itse on paikalla. Ei se siellä kovin monta päivää ollut, mutta närkästyi silti perin juurin. Kaunis kirkas sini on muuttunut nyt kokonaan mudanväriksi. Hengissä se kuitenkin on, ja ehkä positiivinen ihminen näkisi siinä jotain ihan pientä sinerrystä, aivan aavistuksenomaista. Toivon parasta.

Lisäsi kuplavuokko on polttanut naapurinsa, eli vihreän Acroporan. Acro on tarttunut kivenkoloonsa niin tiukasti, etten voi edes siirtää sitä ilman, että hajoaa palasiksi. Vuokon hävittäminen on käynyt mielessä…

Sakset nurkkaan
Erakkorapu punaisine säärineen
Eikä tässä vielä kaikki: Lysmata Amboinensis-puhdistajarapu heitti sakset nurkkaan jokunen viikko sitten. Ihan tuosta vain, mitään etukäteen ilmoittamatta. Eli puhdistuspalvelut ovat sitten olleet vähissä sen jälkeen. Nyt alkaa näyttää siltä, että ainakin Keltavälskäri kaipaisi jo tarkkoja saksia kiduksiaan puhdistamaan. Uudet puhdistajat odottavat jo onneksi noutajaansa Vihdissä, eli kohta taas palvelu pelaa.

Mutta mahtuu päivään sentään yksi ilonaihekin: punajalkainen erakkorapu näyttäytyi tänään ensimmäistä kertaa altaaseen saapumisensa jälkeen. Ehkä tästä vielä noustaan!



sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ilmaiset pullakahvit

Tiedän, että ilmaisia lounaita ei ole olemassa. Lisäksi epäilen vahvasti, ettei ole edes ilmaisia pullakahveja. Siniriutan avajaisissa oli pöytä koreana ja santsasinkin pariin kertaan. Silti minua kalvaa epäilys, etten tainnut jäädä voiton puolelle.

Korallihankinnat oli etukäteen suunniteltu, mutta Keltasilmävälskäri (Ctenochaetus strigosus) lähti mukaan yllättäen ja lähes pyytämättä.

Kuormaan kuului myös punajalkainen erakkorapu, mutta se on jo erakoinut itsensä sellaiseen piiloon, että kuvaa ei ole.


Keltasilmävälskäri. Mitkä huulet!




Fungia cycloseris sp.


Montipora "mikä lie"


Favites sp. (war coral)