lauantai 21. heinäkuuta 2012

Tomppeli osti Gonioporan

Muutama aurinkoinen lomapäivä pääkaupunkiseudulla sekoitti pääni niin, että menin ja ostin silmää räpäyttämättä altaaseeni punaisen Goniopora-korallin (tarkempi lajimäärittely puuttuu).   En kysellyt sen vaatimuksista, en kaivannut kokemuksia sen pärjäämisestä akvaario-oloissa eikä tullut mieleen ottaa siitä etukäteen selvää.

Vaikken ikäni puolesta ole enää aivan untuvikko, saatan näköjään silti yhä edelleen toimia kuin pikkulikka karkkikaupassa: yks tommonen vaaleapunainen, pari noit sinisii ja sit viäl tommonen vihreeki.

No, koralli on nyt kotiutettu altaaseen pitkän kaavan mukaan. Sen jälkeen olen myös ehtinyt hankkia tästä punaisesta kaunokaisesta vähän muutakin tietoa kuin pelkän nimen.  Ja huh huh… tuntuu, että yhtä hyvin olisin voinut jättää Siniriutan tiskille muuten vain muutaman kympin. Ihan vain pelkän kannatuksen vuoksi.
Kaikki löytämäni lähteet mainitsevat Gonioporan hyvin vaativaksi ja vaikeaksi koralliksi.  Akvaariossa sen menestymisestä on pääsääntöisesti huonoja kokemuksia. Jollakin se on pärjännyt kaksi kuukautta, jollakin toisella jopa kaksi vuotta. Yleisin neuvo Gonioporan suhteen tuntuu olevan, että sen hankinta olisi viisainta jättää vain hyvin kokeneille ja asiantunteville riuttaharrastajille.
Koska en voi pitää itseäni sen paremmin kokeneena kuin asiantuntevanakaan, lienee oma ennusteeni tuon Gonioporan kanssa jokseenkin huono. 
Olen ymmärtänyt, että se viihtyisi parhaiten pohjalla ja arvostaisi melko voimakasta virtausta. Tarjolla pitäisi olla kasviplanktonia ja mieluusti myös jotain katkarapupohjaista einettä. Kelvollinen ruokavalio lienee järjestettävissä, mutta sen sijaan sopivan paikan löytäminen altaasta ei ole aivan yksinkertaista. Siitä pitävät huolen ainakin siniset kaivinkoneet, jotka uupumatta möyhentävät pohjahiekkaa uuteen muotoon. Missä tänään on tasainen ja hyvä alusta, saattaa jo huomenna olla iso kasa koralliahvenen asumuksestaan pois ryöpyttämää hiekkaa.  Sellaisen kasan alla Goniopora tuskin viihtyisi.  Ja jos pohja vielä pysyisikin paikoillaan, kulkee ruskoraitatokko pudottelemassa hiekkaa pohjalla majailevien korallien päälle.
Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja on tavallaan mielenkiinoistakin seurata, miten tuon kanssa käy. Tai oikeastaan, miten nopeasti sen kanssa käy. Kalpaten siis.
Olisi mukava kuulla mahdollisten lukijoiden ja kanssaharrastajien Goniopora-kokemuksista. Myös kaikki neuvot Gonioporan hoidosta, ruokinnasta, sijoittelusta yms. otetaan ilolla vastaan!
PS. Gonioporan lisäksi Siniriutasta lähti mukaan myös aivokoralli Trachyphyllia geoffroyi.  Sekin on altaassa ensimmäinen lajiaan, mutta sen kanssa onnistumisen mahdollisuudet taitavat olla selvästi paremmat. 

5 kommenttia:

  1. Jesses että sulla on jännittävä harrastus! Ensteex luulin, että olet ostanut sen hoitamiseen jonkin erikoisporan. Johtuu siitä, että Pehtoorilla on noin 12 erinimistä poraa joihinkin mystillisiin erikoistarkoituksiin. Kaunishan tuo punainen ihmepora on, ja aina kannattaa kurkottaa osaamisensa yläoksille. Mielenkiintoinen on myös aivokoralli. Kävisiköhän se ulkoistetusta aivovoimasta, kun omat aivosolut lepäävät?

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että jollekin muullekin iskee tuollainen vastuuton hankintavimma aikuisesta iästä huolimatta... :D Ihan samaan olen sortunut. Onnea projektiin!

    VastaaPoista
  3. Kiitos Eevali. Kyllähän tuo varsinainen erikoispora taitaa olla... Jos se säilyy, se johtuu jostakin muusta kuin osaamisesta. Vaikka auringonpilkkujen asennosta :-) Ja kyllä, uskon, että aivotoimintani on useinkin samalla tasolla kuin tuolla korallilla. Tai mistäs minä tiedän, miten suuria se ajattelee.

    Nina, täytyy sanoa, että vähän olen hämilläni. Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

    VastaaPoista
  4. Mitäs tälle veijarille kuuluu?

    VastaaPoista
  5. Hei Anonyymi! Yllättäen Goniopora on vielä hengissä. Välillä olen varma, että nyt on lähtölaskenta alkanut, mutta sitten se taas näyttääkin hyvältä. Täsmäruokin sitä aika ajoin Phytoplanktonin ja Cyclop-Eezen sekoituksella.

    En voi sanoa, että olisi juuri kasvanut, mutta kaunis se on!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!