En ole tähän asti mitenkään erikseen täsmäruokkinut altaan koralleja, vaan ne ovat saaneet tyytyä siihen, mitä ovat itse onnistuneet pyydystämään. Ruokin kaloja aika monipuolisesti hiutaleilla, artemialla ja mysiksellä, ja uskon, että tuosta tarjonnasta liikenee jotain myös koralleille. Ja mielestäni kaikki korallit ovat kyllä pysyneetkin ihan ”hyvässä lihassa” ja nyt uuden valaistuksen myötä ne kasvavatkin melkein silmissä.
Koska aika monet harrastajat kumminkin ruokkivat erikseen vuokkojaan, päätin minäkin sitten tarjota noille upeille punaisille kuplavuokoilleni vähän tuhdimpaa hiukopalaa. Niin, vuokkoja on nyt siis kaksi, kun pian kotiutumisen jälkeen alkuperäinen vuokko päätti jakaantua, ja yhdestä tuli kaksi.
Arvelin äyriäispainotteisen ruokavalion olevan hyväksi mereneläimille ja ostin raakaa kuorittua kampasimpukkaa. Parasta, mitä Hirvensalon K-marketin pakastealtaasta rahalla saa.
Pilkoin simpukasta pieniä paljoa ja tarjoilin pinseteillä vuokon lonkeroille. Vilahdus vain, ja pala oli kadonnut vuokon uumeniin! Aivan selvästi altaasta kantautui pieni maiskahdus ja sen päälle tukahdutettu röyhtäisy… Annoin pari palaa kummallekin vuokolle ja kuvittelin niiden sitten olevan kylläisiä.
Sen jälkeen katoin pöydän myös altaan muille asukkaille, ja nehän sekosivat tykkänään. Lysmata Amboinensis-rapu hyökkäsi saksillaan kiinni kuin sika limppuun, ja siniset koralliahvenet hohtivat niin syvää neonsineä, etteivät koskaan aiemmin. Ne poukkoilivat hulluina pienten simpukan palojen perään ja irvistelivät toisilleen pelottavasti. Ruskoraitatokko nappasi niin ison palan, että pelkäsin sen tukehtuvan. Vain keltavälskäri taisi jäädä näissä kemuissa nuolemaan näppejään, sillä hitaana ja arkana sen ulottuville ei osunut juuri mitään.
Eivätkä ne vuokotkaan olleet tulleet kylläisiksi vielä ensimmäisellä kattauksella. Ehei, nälkä oli jäänyt, ja ne kävivät ahnaasti kiinni murusiin, joita kalojen syömingeistä putosi. Olisivat varmaan syöneet itsensä palloiksi, jos en olisi sulkenut ravintolaa.
